tag:blogger.com,1999:blog-5269946465021912547.post9102952270230065870..comments2023-10-06T10:44:33.780+03:00Comments on Liisun blogi: Sarjasta kirjeitä ihmisille: Thomas BernhardLiisuhttp://www.blogger.com/profile/17780348428314715475noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-5269946465021912547.post-49922021071709677432013-11-24T16:59:17.977+02:002013-11-24T16:59:17.977+02:00Olet ehkä oikeassa.
Olen aina uskonut ihmiseen j...Olet ehkä oikeassa. <br /><br />Olen aina uskonut ihmiseen ja uskonut ihmisten vilpittömyyteen, mutta vain joku yksittäinen tapaus on saanut varotuskellon soimaan, mutta niin kuin tietsikka lähettää välillä vääriä virhevaroituksia (nyt se on jo jonkin kerran kysynyt: uskotko koneeseesi? Ajattele, se itse kysyy itsestään. Silloin minä valitsen vaihtoehdon: en usko) <br /><br />Ihmisiin usko ei ole vielä mennyt, etsin mieluummin virhettä itsestäni. Mutta epäilijä minusta on tullut. Epäilen kaikkea. Myös itseäni ja konetta.Liisuhttps://www.blogger.com/profile/17780348428314715475noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5269946465021912547.post-42674820780402212422013-11-23T01:28:10.079+02:002013-11-23T01:28:10.079+02:00Liisu
Bittien taivas on täynnä nollia ja ykkösiä....Liisu<br /><br />Bittien taivas on täynnä nollia ja ykkösiä. Siellä on niille monta asuinsijaa. <br /><br />Kultainen havainto:<br /><br />"täällä [blogielämässä] on se hyvä puoli, ettei ole pakko olla tekemisissä sellaisten [ihmisten] kanssa, jotka kokee epäaidoiksi."<br /><br />Aitoperäistä moukkamaisuuttakin on ja huono hämää erinomaisuudella.<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />a-khhttps://www.blogger.com/profile/01069717134981741456noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5269946465021912547.post-60394513224530491572013-11-07T21:22:32.886+02:002013-11-07T21:22:32.886+02:00meri, sain juuri valmiiksi vastauksen tuohon komme...meri, sain juuri valmiiksi vastauksen tuohon kommenttiisi, kerroin siinä mitä mieleeni on jäänyt hänen kirjoistaan vastaukseksi asioihin, joita haluaisit hänestä tietää, mutta kun painoin julkaise, katkesi ettiyhteys.<br /><br />Sinne meni! Voi olla hyväkin. Sen verran pitkä kommentti siitä tuli, että et ehkä olisi jaksanut lukea.<br /><br />Arvaamattomia nämä tietsikat on. En löytänyt tekstiäni mistään.<br /><br /><br />Liisuhttps://www.blogger.com/profile/17780348428314715475noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5269946465021912547.post-80010622513917563022013-11-07T17:07:24.980+02:002013-11-07T17:07:24.980+02:00liisu
haluaisin tavata bernhardin ja kysyä hänelt...liisu<br /><br />haluaisin tavata bernhardin ja kysyä häneltä monta asiaa. haluaisin tietää enemmän hänen empatiastaan, halustaan olla hyvä, halustaan olla paha. ja unista joita hän näkee, millaisilla sanoilla puhuu. <br /><br />senkin haluaisin tietää onko meillä samanlainen maailmankuva. millainen on hänen kykynsä muodostaa näkemyksiä. miten hän pukeutuu. mistä ruuista pitää. suosikkikirjat. millaisia sarjafilmejä hän katsoo, ja ennen kaikkea, millaisia ei. tapa jolla hän liikkuu, tapa jolla hän on hiljaa paikallaan. pelot, vahvuudet, lupaukset, katse, hymy. miksi hän aikoo tulla ellei ole siksi jo tullut. taito rakastaa tai olla rakastamatta jos siihen on tarve. katsoisiko hän nyyhkyleffoja, sellaisia kuin sleepless in seattle ja notting hill.<br /><br />minä katsoisin. uneton seattlessa -leffan olen nähnyt ainakin kolme kertaa. mietin millainen sen suomalaisversio olisi. sukseton huittisissa? erona vain se, että siinä missä sam kohtaa annien pilvenpiirtäjän huipulla ja they live happily ever after, sukseton ei saa itseään rivitalopihaansa kauemmas, vaan jää passiivis-aggressiiviseen maailmaansa maailman tappiin saakka.<br /><br />t. meriAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5269946465021912547.post-25454335944707815662013-11-06T20:31:59.303+02:002013-11-06T20:31:59.303+02:00meri
tuli mieleen, kun aloin pohtia, mikä minua v...meri<br /><br />tuli mieleen, kun aloin pohtia, mikä minua viehättää Bernhardin kirjoissa, että sen täytyy olla hänen tapansa keinuttaa puhettaan, siinä on toistoa paljon ja kieltä joka kuin pienet laineet kuljettaa tekstiä eteenpäin väsymättä.<br /><br />Ensimmäisenä luin häneltä Hakkuu, muuan mielenkuohu, joka vaikutti niin, että jos meillä kävi joku kutsuttuna tai kutsumattomana vieraana, hän oli varmaan täynnä Bernhardia pois lähtiessään. Kerroin siitä kirjasta ylistäen sitä yhtään välittämättä halusiko vieras kuulla siitä vai ei. <br /><br />Miksi olin siitä niin innostunut? Ehkä siksi, kun ensimmäistä kertaa luin kirjaa, jossa kerrottiin rehellisesti mitä joku ajatteli mielessään henkilöistä, jotka pitivät häntä ystävinään, vaikka hän omasta mielestään ei kokenut vastaavia tunteita, päinvastoin suhtautui näihin "ystäviksi" itseään nimittäviin henkilöihin kriittisesti ja näki heissä valheellista pinnallisuutta ja oman arvonsa esille tuomista, joka häntä ärsytti.<br /><br />Vähän samaa olen kokenut "seurapiirissä" johon olemme kuuluneet. Vaistoan herkästi kuka on aito ihminen, kuka esittää roolia. Ja täytyy sanoa, että roolia vetäviä on huomattavasti enemmän kuin aitoja ihmisiä, joilla ei ole naamaria kasvoilla.<br /><br />Kyllä täällä blogielämässäkin voi tehdä samantapaisia havaintoja, mutta täällä on se hyvä puoli, ettei ole pakko olla tekemisissä sellaisten kanssa, jotka kokee epäaidoiksi. Onneksi täällä on paljon aitoja ja mukavia ihmisiä, laajakatseisia ja suvaitsevaisia.Liisuhttps://www.blogger.com/profile/17780348428314715475noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5269946465021912547.post-83568008435096088752013-11-06T18:51:44.809+02:002013-11-06T18:51:44.809+02:00liisu
ostin ensimmäisen bernhardini käytettynä an...liisu<br /><br />ostin ensimmäisen bernhardini käytettynä antikvariaatista. joku, ilmeisesti edellinen omistaja, oli kirjoittanut etulehdelle tikkukirjaimin: it's better to burn out than to fade away. rupesin kirjaa lukiessani miettimään millainen olisi bernhardin kanta tähän: vihan purkaus vai itsesäälin myrkyttämä vaikerrus? ehkei kumpaakaan. bernhardista ei aina saa selvää. tekstin voimakkain voima onkin sen tunnelma: outo alakuloisuus ja hiertävä epämukavuus.<br /><br />t. meriAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5269946465021912547.post-31699256446927491252013-11-03T08:51:54.140+02:002013-11-03T08:51:54.140+02:00meri, olen pieni apina, matkin ihmisiä, heidän tap...meri, olen pieni apina, matkin ihmisiä, heidän tapojaa tehdä jotain, matkin nyt sinun tapaasi kirjoittaa ilman häiritseviä isojakirjaimia, tuossa kirjoituksessani matkin yhteistä ystäväämme (?) bernhardia, hänen tapaansa kirjoittaa ilman kappalejakoa ja muita turhia pysähdyksiä, pilkut riittävätkin mainiosti, ja luontuvat lukijan hengitykseen ja soivat mielessä pitkinä virkkeinä, rauhallisina ja elävät omaa elämäänsä. <br />tauko.<br /><br />Tekisi mieli jatkaa sinun tavallasi, se tuntuu mukavalta, mutta ehkä se ei tunnu sinusta mukavalta, joten palaan tähän tylsään yleiseen, jo lapsesta mieleen taottuun tapaan, jossa isot kirjaimet isottelevat muka muita tärkeämpinä nousten pienten kirjainten yläpuolelle, ja kappalejakoon, joka jakaa asiat omiin karsinoihinsa. <br /><br />Sanot: "minulle bernhard on kaunein ääni hiljaisuuden jälkeen." Minäkin pidän hänen äänestään. Olen lukenut hänen teoksensa sitä mukaan kun niitä on suomennettu Olli Sarrivaaran ja Tarja Roinilan toimesta. Saksan kieli on päässyt ikävästi rapistumaan omassa päässäni ilmeisesti käytön puutteen takia. (Jos et käytä jalkaasi, se kieltäytyy kävelemästä, jos et päätäsi, se lakkaa toimimasta etc.)<br /><br />Kuolema on asia, joka esiintyy jokaisessa tähän asti lukemassani Bernhardissa. <br />Voimakkaimmillaan se on ehkä Hengitys nimisessä teoksessa, jossa hän joutuu itse kuoleman kanssa vastatusten, mutta lukijan ihmeeksi ja iloksi selättää sen ja saattaa siten jatkaa kirjoittamista.<br /><br />Eilen oli joku ihme pyhien päivä, mutta myös vainajain päivä. Jokainen meistä kantaa omia kuolleita ihmisiä mukanaan enemmän tai vähemmän heitä mielessään muistellen. Minulla kuolleita on sekä nuoria että vanhoja ihmisiä, jotka kaikki ovat jotenkin vaikuttaneet elämääni. Olen heille kiitollisuudenvelassa. Silloin kun he vielä elivät, en osannut heitä arvostaa, he olivat ja elivät omaa elämäänsä. Mutta nyt jälkeenpäin vasta olen huomannut miten suuri merkitys heillä on ollut omaa elämääni ajatellen.<br /><br />Ehkä tästä johtuu, että nykyisin osaan arvostaa toisia ihmisiä enemmän. Oikeastaan näen nykyisin jokaisen ihmisen ihmeenä. Selkeämmin kuin ennen he ovat ihmeitä riippumatta siitä, tunnenko heitä vai ovatko he minulle vieraita. Ehkä Bernhardilla on osuutensa tähän uuteen ilmiöön.Liisuhttps://www.blogger.com/profile/17780348428314715475noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5269946465021912547.post-42863849520383798562013-11-02T16:19:32.673+02:002013-11-02T16:19:32.673+02:00liisu
miksi lukea tyhmiä kirjoja kun voi lukea be...liisu<br /><br />miksi lukea tyhmiä kirjoja kun voi lukea bernhardia. veikkaan turvallisuudentunnetta; turvallisuutta ja tunnetta. monen tyhmän kirjan teksti on lempeää, ketään ärsyttämätöntä ja ymmärtävää. pumpulinpehmoiseen sointiin on mukava kääriytyä. tekstejä liikuttelee positiivisen ajattelun voima: hyviä asioita tapahtuu, paha saa palkkansa, läheisyys voittaa ja lumikin sulaa.<br /><br />hemmetin kurjaa, että bernhardista on tehty kulttikirjailija. ihan kuin hänen viimeinen valttikorttinsa olisi ollut kuolema. onneksi ei ollut. <br /><br />minulle bernhard on kaunein ääni hiljaisuuden jälkeen. <br /><br />t. meriAnonymousnoreply@blogger.com