Jo
neljä-vuotiaana, heti kun oli oppinut puhumaan, Reetta tiesi, mitä
hän halusi elämältä. Jos kysyi häneltä: ”Noo, Reetta, mikä
sinusta tulee isona?” vastaus tuli heti heleällä lapsen äänellä
(mutta, huomaa) melkein puhtaalla kirjakielellä: ”Minusta tulee hyvä
mies! Sellainen kuin isi!” Sille naurettiin, tietysti, mutta se
oli hyväntahtoista naurua. Ja Reetta nauroi mukana, vaikka ei
tiennyt, miksi.
Reetta,
Reetta! Suloinen lapsi! Äiti piti häntä sylissään ja suukotteli.
”Kunpa tulevaisuutesi olisi täynnä onnea, tiesi tasainen kulkea
ja säilyisit kovilta kohtaloilta”, äiti puheli. Ja hän rukoili (salaa) lapsensa puolesta, sillä sisimmässään hän pelkäsi, että
Reetalle voisi käydä huonosti. Kotona oli kaikki hyvin, ainakin
melkein, mutta ei tarvinnut kuin astua ovesta ulos, niin kohtasi
vaikka mitä kauheutta. Naapurissa asui riitelevä pariskunta, joka
karjui pihassa toisilleen rumia riettaita sanoja ja kumpikin uhkaili
toisiaan itsemurhalla. Äidin oma veli, joka kävi usein (tarpeettoman
usein) kylässä, oli melkein aina kännissä. Jos hänet päästi
sisään, hänet oli vaikea saada ulos. Kerran hän romahti eteisen
matolle ja makasi siinä kunnes nostettiin sänkyyn, eikä ollut
toiveitakaan saada häntä lähtemään, ennen kuin hän oli
selvinpäin. Silloin hän lähti mielellään hakemaan uutta
juomista. Ja äidin ainoa ystävätär (joka teeskeneli ystävyyttä)
oli varas. Varasti aviomiehiä toisilta naisilta. Yritti varastaa
Reetan uuden isänkin, mutta tämä pani onneksi vastaan, eikä
suostunut ottamaan lisää jalkavaimoja, joita hänellä oli jo
tarpeeksi. Itse asiassa kaikilla heidän tuttavapiirissään oli
luurankoja kaapissa, eikä ainoastaan yksi, vaan niitä saattoi olla
useita. Sitä Reetan äiti kummasteli ja häntä harmitti, kun kukaan
heistä ei koskaan, vahingossakaan, kertonut kaappinsa sisällöstä.
Salasivat, mokomat. Tekopyhät. Onneksi oli ihmisiä, joilla oli
taito ottaa asioista selvää; he jakoivat ilomielin kaiken saaliinsa
toisille, jokaiselle joka vain tahtoi kuunnella. Se oli demokratiaa
se! Reetan äiti koetti pitää kaappinsa puhtaana, ihan vaan Reetan
takia, mutta menneistä kaapeistaan, hän löysi aina jotain toisia
kiinnostavaa, josta saattoi kertoa.
Ja
mitä se oli, kun aina korostettiin perheitä ja sitä, miten perhe
on vastuussa lapsistaan, mutta mitä ympäristössä tapahtui, sitä
ei laskettu miksikään, Reetan äiti kummeksui. No, he olivat
Raimon kanssa hyvä esimerkki kunnollisesta perheestä, joka tarjosi
parhaan mahdollisen kasvualustan lapselle. Reetta oli onnekas
saadessaan (jo vauvana) sellaiset vanhemmat kuin hän ja Raimo, jota
Reetta suorastaan rakasti.
Jo
perheen sukunimi antoi vihjeen siitä, että heillä meni hyvin.
Reetan äiti, entinen Heinonen, os. Mäkinen oli vihdoin saanut
elämänsä miehen, eikä hänen ollut tarvinnut kovin edes
ponnistella, kun Raimo hyväksyi hänet vaimokseen monien
”morsiamiensa” joukosta (jotain hyvää hänessä, Railissa,
täytyi siis olla!). Raimossa oli parasta hänen sukunimensä, eikä
entinen Raili Heinonen ollut varma, kumpaan hän oli ihastunut,
Raimoon, vai hänen nimeensä. Miten raikkaalta ja komealta se oli
kuulostanut hänen korvissaan, kun Raimo oli tutustumisvaiheessa
esitellyt itsensä: ”Minä olen Raimo Raitis! Kuka sinä olet?”
Hiukan
Railia oli vihlaissut sydänalasta, kun hänen piti esitellä ensin
Heinonen, ikävä mies, kuiva ja vähän naurettava yrittäessään
kaikkensa kelvatakseen Railille, ja miten kyllästynyt hän oli koko
äijään, joka narisutteli yöllä hampaitaan ja oli niin nuiva
päivällä, ettei hänen kanssaan viitsinyt edes jutella, ja miten
helpottunut hän oli, kun oli vihdoinkin uskaltanut tehdä ratkaisun,
ottaa Reetta-vauvan kainaloon ja muuttaa muualle. Se oli parasta mitä
hän oli tehnyt, hän ajatteli vieläkin.
Mäkisistä,
lapsuuden perheestään, Raili ei vielä siinä vaiheessa halunnut
puhua, mutta tulihan se sittemmin veljen muodossa Raimollekin
tutuksi, se jäte, jota siitä oli jäljellä. Mutta ajatuksissaan ja
unissa hän näki vielä kirkkaana, kuin kuultokuvana, sen perheen,
jossa oli hänen alkujuurensa.
(jatkuu
– joskus)
Luigi Nono - Liebeslied (1954) for chorus and instruments
Luigi Nono. Italialainen säveltäjä (1924-1990).
Tämä musiikkivideo on YouTubesta, löydät sen sieltä, mutta tästäkin voi sitä kuunnella. Kiitän henkilöä, joka on laittanut tämän YouTubeen. En löytänyt tietoja esittäjistä, mutta kiitän myös heitä. Minusta tämä on niin hyvä, että tätä kannattaa kuunnella. YouTubessa on useita Luigi Nonon sävellyksiä, tällä hetkellä hän on mielisäveltäjäni. Toivon, että sinäkin pidät tästä.