Elocutio (puheen koristelu retorisilla kuvioilla).
Pääsiäinen oli sivuutettu. Se onkin Joulun jälkeen ensimmäinen pysähdyspaikka, jossa ainakin hiljennämme vauhtia. Joskus jopa pysähdymme. Tällä kertaa pääsiäisiloksi tarkoitettu yllätys, joka oli peitettynä korissa, jäi näkemättä. Kukaan heistä ei ollut siitä kiinnostunut. Kaikilla oli muuta tekemistä, josta tärkein oli miettiä, mitä tekisi. Ja miksi.
Paikan päällä oli enää yksi henkilö, Hun. Muita ei näkyvissä. Hun oli sulkenut korvansa ja makasi peiton alla.
Matteus passio soi edelleen, ajasta välittämättä, kierteli jonona seinämiä. Kulki lattiaa, kohosi kattoon. Locus notationis (nimittämisen paikka, musiikillisia muutoksia).
Edellisessä jaksossa oli heitä sentään kaksi. Hun ja Han. Heidät ehkä joku muistaa. Han lähti jonnekin pois. Se näkyi kengänjäljistä, jotka harvinaisen selkeinä erottuivat vastasataneessa lumessa. Säikähtäneenä ja surullisena Hun oli tarkastellut niitä ovenraosta, mutta kylmä tuuli ja katolta roikkuva lumi, joka olisi voinut milloin tahansa pudota niskaan, saivat Hunin vetämään päänsä pois ja sulkemaan oven. Oli Locus partiumin (osien paikka) vuoro.
Hun oli kävellyt sänkyyn (vrt. Golgatan tie). Sänky oli hänen tukikohtansa, jossa hän vaakasuorassa yritti karistaa liikaa kuormaa yltään. Paine rasitti jalkoja ja lonkkia. Tuntui myös lapaluissa, olkapallukoissa, hartioissa ja päässä, joka muuttui raskaaksi kuin vyörykivi. Se oli täynnä murhetta ja surua, synkkiä, lyijynraskaita pilviä. Mutta kun se (cranium) lepäsi tyynyllä saivat ruumiinjäsenet, niska- ja selkänikamat ja sisäelimetkin kaipaamaansa lepoa. Locus causea efficientis (vaikuttavan syyn paikka).
[Locus causea formalis (muodollisen syyn paikka)]
Hun arvosti ruumistaan (corpus). Kaikkia sen osasia. Kuinka hyvin ne pelasivat yhteen ja toimivat hänen hyväkseen, vaikka hän tuskin koskaan kiitteli niitä. Ja miten oma-aloitteisia ne olivat. Ne tekivät hänen puolestaan kaiken, mitä hän halusi, mutta sen lisäksi yllättivät hänet välillä mitä mieluisemmalla tavalla. Kerran ne olivat jopa pelastaneet hänen henkensä toimiessaan vaistomaisesti toisin kuin hän itse yritti toimia. Ne pysäyttivät hänet kuilun partaalle, juuri kun hän oli putoamaisillaan sen syvyyksiin. Ja pitkällä, hyvin onnistuneella loikalla, parastaan antamalla, ne saivat hänet hyppäämään kuilun yli. Tavallisesti ne eivät suostuneet tekemään uhkarohkeita yrityksiä. Ne olivat hänen puolellaan. Ehkäpä ne jopa jossain määrin rakastivat häntä. Hun hymyili kun hän sitä ajatteli. Hän oli yhtäkkiä tyytyväinen ja melkein ilahtunut. Kaikki hänen jäsenensä olivat hänen puolellaan ja lepäsivät rentoutuneita ikään kuin olisivat ymmärtäneet hänen ajatuksensa. Niine hyvineen ja keventynein mielin Hun nukahti. Oli hiljaista. Vain ohut hengityksen ääni, joka tuli rauhoittuneiden huulien välistä, suhisi huoahdellen. Hhsiih... Yyhh...
Hun arvosti ruumistaan (corpus). Kaikkia sen osasia. Kuinka hyvin ne pelasivat yhteen ja toimivat hänen hyväkseen, vaikka hän tuskin koskaan kiitteli niitä. Ja miten oma-aloitteisia ne olivat. Ne tekivät hänen puolestaan kaiken, mitä hän halusi, mutta sen lisäksi yllättivät hänet välillä mitä mieluisemmalla tavalla. Kerran ne olivat jopa pelastaneet hänen henkensä toimiessaan vaistomaisesti toisin kuin hän itse yritti toimia. Ne pysäyttivät hänet kuilun partaalle, juuri kun hän oli putoamaisillaan sen syvyyksiin. Ja pitkällä, hyvin onnistuneella loikalla, parastaan antamalla, ne saivat hänet hyppäämään kuilun yli. Tavallisesti ne eivät suostuneet tekemään uhkarohkeita yrityksiä. Ne olivat hänen puolellaan. Ehkäpä ne jopa jossain määrin rakastivat häntä. Hun hymyili kun hän sitä ajatteli. Hän oli yhtäkkiä tyytyväinen ja melkein ilahtunut. Kaikki hänen jäsenensä olivat hänen puolellaan ja lepäsivät rentoutuneita ikään kuin olisivat ymmärtäneet hänen ajatuksensa. Niine hyvineen ja keventynein mielin Hun nukahti. Oli hiljaista. Vain ohut hengityksen ääni, joka tuli rauhoittuneiden huulien välistä, suhisi huoahdellen. Hhsiih... Yyhh...
Locus exemplorum (esimerkin paikka, säveltäjän sopii matkia muita, kunhan ei kopioi suoraan vaan lainaa toiselta mallin. Lainaaminen on tavallista ja sallittua, mutta lainatut rakenteet on "pantava kasvamaan korkoa", jäljitelmät on työstettävä niin, että lopputulos on parempi kuin se sävellys, josta idea on lainattu.
(Matheson/Wessman)
Johann Mattheson ja klassisen retoriikan inventio-osa 1700-luvun säveltäjän apuneuvona (otteita Harri Wessmanin artikkelista). Sävellys ja musiikin teoria 1/92
2 kommenttia:
Tästä tulikin latinan tunti ja oppia samalla :) Ainakin peikko luulee sitä latinaksi, vaikka se ei osaakkaa latinaa, paitsi joitakin hassuja sanoja, jotka se oikeasti vaan tietää eikä osaa...
Tässä tekstissä oli ukava se rauha, rauhallinen olotila, mihin se päättyi. Peikko tykkäsi myös mielen ja kehon erillisyyden ajatuksista. Pöö niille.
Niin tuo latina. Olisikohan se sitä kuuluisaa munkkilatinaa. :)
Istuin vessassa (proosaa! hyi!) ja käden ulottuvilla oli Sib. Akatemian julkaisu vuodelta 1992.
Luin siitä hauskoja juttuja, liittyivät musiikkiin ja säveltämiseen.
Sain inspiksen! (vessassa, huh!)
Samat ohjeet, joita 1700-luvulla oli annettu musiikin säveltämisestä, tuntuivat sopivan myös kirjoittamiseen. Nyt osa niitä sai kunnian toimia vaatimattoman ja hennon juttuni tukipilareina
Vaikka olen "latinisti", olin unohtanut kielioppia ja jouduin ankarasti pohtimaan olivatko jotkut sanat yksikköä vai monikkoa, muuttelin niitä, kunnes jätin ne siihen kuosiin, mitä ne olivat 1700-luvulla.
Tulipa tästä nyt karua selittelyä, mutta ei kai se haittaa. Tämä elämä on välillä muutenkin niin mullin, mallin. :)
Lähetä kommentti