LAHOAVAT

                                                          Sarjasta Lahoavat: Lepotilassa

Elsie hyvä!

Tämän sivuston nykyisenä ylläpitäjänä toivotan sinut, Elsie, tervetulleeksi yhteisöömme, johon kuuluu tällä hetkellä reilu tuhannesosa kaupungin asukasmäärästä, lisättynä ulkopuolisilla, jotka asuvat eri puolilla Suomea.

Se, että toimimme netissä, antaa rajattomat mahdollisuudet uusille jäsenille, Matiaksen tunteville, liittyä joukkoomme. Jopa ulkomaita myöten (Ecuadorista on etäisin jäsenemme).

Pidämme toimintamme ”seinien sisällä”, tarkoittaa, että olemme äänivalleilla eristäneet itsemme niistä, jotka eivät tunne Matiasta ja hänen ajatuksiaan. Matiashan on tämän sivuston varsinainen perustaja. Hänestä on lähtöisin kaikki se hyvä, jonka tiedostamme eettisesti arvokkaaksi, ja jota yritämme voimiemme mukaan edistää ja viedä eteenpäin.

Se, miksi toimimme eristettyinä muista, on tietysti ristiriitaista, sillä eikö hyvää pitäisi avoimesti kannattaa, eikä sulkeutua omaan koloonsa tässä hyrskyisten myrskyjen täyttämässä, hullussa maailmassa. Siihen meillä on olemassa selitys:

Tutkimustemme mukaan kaikki se hyvä, mitä maailmalla avoimesti julistetaan, on kiistanalaista. Ja usein väärin ymmärrettyä, joka johtaa konflikteihin, mellakoihin, jopa aseelliseen taisteluun yksilöiden tai kokonaisten kansakuntien välillä. Se ei ole Matiaksen kehittämä tavoite. Matiaksen mielestä kaikki hyvä tehdään hiljaisuudessa. Omassa itsessä. Sillä ei tavoitella omaa etua, ei kansan suosiota, eikä se tarvitse julistamista.

Mitä tulee joukkoomme, emme aseta toisillemme ulkoisia vaatimuksia. Meitä on miehiä ja naisia, on nuoria ja vanhoja, eri ammatteja edustavia (mainostenjakajasta loppututkinnon suorittaneisiin), toimeentulotukea saavia, varakkaita ja rikkaita. Joukkoomme kelpaa kuka tahansa. Ainoa jota edellytämme tosiltamme on pyrkimys hyvään. Matias - keskushenkilömme - on psykiatri. Hän on henkilö, joka tietää mitä ihminen tarvitsee voidakseen hyvin. Hän hallitsee henkisen puolen, joka on meille, Matiaksen Ystäville, tärkein, vaikkakin tätä nykyä – pakko sanoa - hän, Matias itse, on kuin eksynyt lapsi, ja hänestä voi kuka tahansa sanoa: siinä suutari ilman kenkiä.

Matias on aina korostanut, että pieni on kaunista. Ja kaikki mikä on yksittäiselle ihmiselle hyvää, laimentuu ja vääristyy, jos siitä tehdään liian iso, julkinen asia.

Vakavin ongelmamme on Matiaksen nykyisen tilanteen lisäksi se, että, niin kuin kaikki tiedämme toisen hyvä on toisen paha. Sitä yritämme välttää Matiaksen ohjeen mukaan, kohdistamalla kaikki tekemiset tarkasti itseemme. Itsemme asetamme alttiiksi hyvälle, mutta vasta sen jälkeen, kun olemme varmistaneet hyvän tekomme seuraukset asettumalla toisen asemaan, ja jos löytyy yksikin syy, jonka takia hän tai joku muu joutuu kärsimään, luovumme hyvästä teostamme, toisin sanoen, jätämme sen tekemättä.

Tämä luonnollisesti rajoittaa suuresti toimintaamme. Mutta kun muistamme Matiaksen mielilauseen: pieni on kaunista, voimme helposti laajentaa sen muotoon: Pieni hyvä teko on parempi kuin iso, joka jää tekemättä. Näin tapahtuu siksi, että kaikella on alkunsa. Teoillakin. Kasvaminen alkaa aina pienestä. Yksinkertaista, eikö totta!

Kysyit, miksi Matias on meille tärkeä? Tuo yllä oleva on vastaus siihen. Matias on oppi-isämme. Se, että hän nyt on tilassa, jota hän ei itse hallitse, emmekä mekään hänen ystävänsä voi häntä millään tavoin - yrityksistämme huolimatta - auttaa, on surullista, hyvin surullista. Kysymys on suuresta asiasta, jonka edessä olemme voimattomia. Puheistasi, Elsie, olemme saaneet käsityksen, että sinä olet samalla tiellä kuin Matias. Mutta tuo koe, jonka tukihenkilösi sanot sinulle järjestäneen, on mainio. Kerrothan meille, missä vaiheessa koe on nyt menossa!

Jaa. Tosiaan. Kysyit, minne Matias on kadonnut? Kukaan ei sitä julkisesti tiedä. Psst: Hän on sairauslomalla. Hoidossa. Me hänet sinne järjestimme. Toivottavasti hän saa siellä apua ja jaksaa olla niin kauan, että on varmasti kunnossa. Luotamme Matiakseen.

Niin. Yhtä asiaa haluan vielä korostaa: meitä on monenlaisia, jokaisella omat ongelmansa ja kohtalonsa, mutta miellämme sen kaiken elämään kuuluvaksi. Sillä loppujen lopuksi: mehän olemme kaikki vain luonnon osasia. Synnymme, elämme ja kuolemme. Ainoat varmat asiat. Mutta monet meistä alkavat kuolla jo eläessään. Se on luonnotonta. Mutta niin kuin puut ja muut elävät olennot muutumme vähitellen hauraiksi, olemme lahoavaa ainesta. Niin kuin puutkin. 

Siitä juolahtikin mieleen: moitit nimeämme Matiaksen Ystävät. com. Ehkä meidän on otettava huomiosi todesta. Se on kankea. Aionkin ehdottaa seuraavassa neuvottelutilaisuudessa, että ottaisimme uuden nimen. Lahoavat. Miltä se sinusta kuullostaisi? Minusta se olisi hyvä. Se yhdistäisi meitä parhaiten. Ei mitään ulkoista koreutta, ei ammatteja, ei hyvyyttä eikä huonoutta kukaan silloin enää tarvitse. Se on meille kaikille luonteva yhdistävä yhteinen ominaisuus. Lahoamme vähitellen muuttuen lopuksi maaksi tai tuhkaksi. Tuhka sekoittuu maahan. Entä sielu? Miten sille käy? Sitä ei kukaan meistä vielä varmuudella tiedä. Siitä ollaan montaa mieltä.

Lahoavat. Kaunis äänneasu tuossa sanassa! Ja miten hyvin se muistuttaa siitä, mitä me loppujen lopuksi olemme. Kaikki. Jokainen meistä. Se on asia joka tahtoo liian helposti unohtua. 

Olen vanha mies (toinen jalka haudassa). Katson tulevaisuutta. En näe enää itseäni, näen uusia ihmisiä. Ajattelen heitä. Millaisena jätämme maailman. Haluaisin, että nyt vielä eläessämme voisimme vaikuttaa siihen, että tulevilla sukupolvilla olisi aina   mahdollisimman hyvä ja hedelmällinen kasvualusta. Ettei aina tarvitsisi aloittaa kaikkea alusta, vaan olosuhteita voisi jatkuvasti parantaa. Ei rahan - se on kaiken pahan alkujuuri - vaan jonkun muun ihmisissä olevan ominaisuuden avulla, josta olisi iloa koko luomakunnalle. 

Ei, mutta nyt minä herkistyn. Herkistyn liikaa. Hetkinen. Pyyhkäisenpä silmiäni... No nyt voin kirkkain silmin sanoa sinulle Elsie: Tervetuloa Lahoavien joukkoon! 

Erkka Puttonen


Kommentteja:

MUSTIS: tämähän on mitä mainioin nimi miettii eräs lahottajiasienien syömä rötiskö, joten ehkäpä kelpaan jo senkin takia faniklubiin:)

ERKKA: Totta kai, totta kai, ystäväiseni. Kelpaat hyvinkin! On hyvä teko, että tuet nimeä Lahoavat. Toivottavasti toisetkin ovat siihen tyytyväisiä. Minulla on yhteys Matiakseen ja kun hän kuuli sinusta, se ilostutti häntä! (Muuten: Matias sanoo olevansa tyytyväinen, mutta kärsii siitä että olo hänellä on kuin olisi vankilassa.)

LIISU: Kai minäkin voin ilmoittautua tänne. Tiedän jonkun verran toimistanne ja kannatan niitä, Elsie minua tänne houkutteli. Olen tehnyt tänään yhden hyvän työnkin: yksi tuttu soitti ja sanoi olevansa sairaana. Pyysi, että veisin hänelle kaurahiutaleita, kun ne on lopussa, ja uskokaa tai älkää: minä tein sen. Vein kaurahiutaleita sairaalle, linnunlaihalle ihmiselle!