20.11.2016

SÄNKYPUHEITA




- Puhutaas vielä siitä puhumisesta, josta juteltiin äsken ennen sitä viimeistä uutislähetystä. Jotain jäi epäselväksi. Sanopa vielä mitä sinä sanoit!

- Ei. En sano! Sano itse mitä olet kuullut minun puhuvan.

- No sinä sanoit jotain sellaista että elämä on suurta teatteria. Ja että siinä on jokaisella oma roolinsa. Ja että pitää osata valita oikea kohdeyleisö!

- Ei, nyt sinä sanoit väärin! Ei yleisöään voi valita! Vai voitko sinä valita jos joku äijä tulee vastaan aseman kohdalla ja sanoo: "Hyvää päivää, voisitko neuvoa missä on wc?"

- Sanoit että pitää tietää se kohdeyleisö jonka kanssa on tekemisissä ja puhua siitä mikä sille sopii. Ja että vieraille ei voi puhua samalla tavalla kuin tutuille.

- Sehän on totta! Kun tapaa jonkun vieraan, aivoissa syntyy kuvitelma siitä ihmisestä, ja se kuvitelma määrää mistä sille ihmiselle voi puhua ja millä tavalla. Jopa ääni määräytyy sen kuvitelman mukaan. Jos esimerkiksi joku pikkupoika tulee puheillesi, äänesi muuttuu ja puhut hänelle eri tavalla kuin jos se olisi vaikka jonkun firman pomo, tai joku muu aikuinen ihminen.

- Tuon äänen muuttumisen olen kyllä huomannut. Kun sinä puhut minulle, olet paljon jyrkempi. Puhut kovalla äänellä ja saatat puhua puheeni päälle, tai et ollenkaan kuuntele minua. Mutta jos on joku vieras, kuuntelet kohteliaasti, sovitat sanasi ystävällisesti ja annat vaikutelman että olet kiinnostunut ja arvostat hänen puheitaan.

- No se on sitä roolipeliä! Jokaisen tutun ihmisen kohdalla on eri rooli kuin vieraan kohdalla. Jokaiselle vieraalle on valittava rooli, jonka kuvittelee hänelle sopivan. Pitää ensin tunnustella ja olla ystävällinen ja varovainen.

- Senkö takia sinä ikään kuin myötäilet vieraan puhetta ja olet kohtelias? Mikset tee niin esimerkiksi minun kohdalla? Se tuntuisi paljon mukavammalta.

- No se johtuu tietysti siitä, että vierasta ei tunne. Jos puhuu jollekin tutulle, mitä paremmin hänet tuntee, sitä rehellisemmin voi hänelle puhua.

- Puhutko sinä minulle rehellisesti?

- Ainakin rehellisemmin kuin täysin vieraalle.

- No onko ne erilaiset roolit pakko jokaisen omaksua? Eikö voisi esiintyä omana itsenään? Se olisi paljon helpompaa.

- No jos sinä luulet, että joku tulee elämässään toimeen ilman rooleja, suotakoon se hänelle! - Mutta minä ainakin haluan nyt nukkua. Tee sinä mitä haluat. Hyvää yötä!

- Hyvää yötä! Näe kauniita unia!

- Minun unet on aina kauniita, vähän sekavia kyllä.



                                                       


      Lana Trotovsek / Arvo Pärt: Fratres
(video Boris Bizjak)



19 kommenttia:

mikis kirjoitti...

Novellisi on jälleen täynnä hienovireisiä, avartavia huomioita. Dialogia on vaikeaa.

Pärtista olen säveltäjänä oppinut pitämään. Myös tästä. Tästäkin.

Rakveressa on Arvon patsas: hän on pikkupoika ja nojaa polkupyöräänsä. Mustia ovat.

Paidessa yövyin kerra. Siellä on iso torni jota luulin vesitorniksi. Ei ollut.

Mutta kirjoituksesi ovat hyviä. Niitä saisi vain olla enemmän. More, more... kuten eräät ulkomaalaiset ihmiset toisilleen ulkomaalaisille sanovat.

Liisu kirjoitti...

Hei, mikis! Arvo Pärt on minustakin hyvä säveltäjä. Kuuntelen usein hänen teoksiaan. Spiegel im Spiegel on lempparini. Ja tässä videossa, jonka laitoin esille on musiikki suorastaan loisteliasta, ja viulisti saa sävelet välillä, varsinkin loppupuolella, kohoamaan aivan ihmeellisiin sfääreihin, käsittämättömällä taidolla! Olen kuunnellut tätä monta kertaa. Pelkästään kuunnellut!

Hjalmar kirjoitti...

Huikea teksti, sellaista viisaan sielun ajattelua, josta tyhmempi ymmärtää ainakin sen, että juuri noinhan se on, en ole vain koskaan osannut pukea sitä sanoiksi. Menit hyvin syvälle kirjoituksessasi, ehkä syvemmälle kuin koskaan aiemmin. Samalla loit tilaa mielen tyyneydelle, sellaiselle, joka syntyy, kun istuu täydellisessä hiljaisuudessa syvällä kellarissa ja asettelee hitaasti viljapusseja hyllylle, jokaisen noston täydellisesti tiedostaen. Jumalainen rauha, "sielun yöllinen siivenlyönti", kuten Trakl sanoo.

Liisu kirjoitti...

Hjalmar, 😎 😅😭😊
Veit sanat suusta!

Liisu kirjoitti...


Uusi profiilikuva.

Anonyymi kirjoitti...

Jassoo. Vai niin. No, yhmnhyy.

Liisu kirjoitti...

Ajattelin, että edes jotain uudistuu...
Taisin erehtyä. Kaikki pysyy samana.

Kirjailijatar kirjoitti...

Arvo Pärt on ihan lempisäveltäjiäni. Ja unet, voi kunpa minäkin muistaisin uneni kuten sinun henkilösi. Ne vain karkaavat minulta.

Kaunista joulun aikaa.

Liisu kirjoitti...

Kirjailijatar, kiitos toivotuksestasi "Kaunista joulun aikaa"! Sitä toivon itsekin.
Tällä hetkellä olen vielä toipilaana ja odotan voimien palaamista.
Käväisin äsken blogissasi ja mikä rauha ja joulun ilo siellä siellä minua odotti. Kiitos siitä!

mikis kirjoitti...

Tervehdyttymistä Liisulle!

Ja Hyvää Joulua koko Pesuuelle.

Liisu kirjoitti...

Kiitos, Mikis, ystävällisestä toivotuksestasi! Joulu meni pieleen. Paha susi Influenssa sotki suunnitelmat.
Mutta kerrankin oli Rauhallinen Joulu. Mitään ei tapahtunut. Joululauluja työntyi ihan itsestään radiosta.
Jos niin halusi.

Minulla on uusi ammatti. Potilas. Tehtäväni on olla tutkittavana ja hutkittavana. Labrat ja muut sen tapaiset tutkimuslaitpkset ovat tulleet tutuiksi. Vielä ei ole tullut tietoa elänkö vai kuolenko. Shakespearen tapaan on noussut ajankohtaiseksi kysymys Ollako vai eikö Olla. Ou mai haart, mieluummin olen kuin en ole. Ja toivon että Joulun sotkenut Influenssa pysyisi minusta kaukana. Sen kanssa en jaksaisi tapella.

Sinulle, mikis, toivon Hyvää Uutta Vuotta ilman sairauksia! Muista hoitaa terveyttäsi, syö hyvin, lenkkeile, älä anna stressin, henkisen tai ruumiillisen, iskeä sinua matalaksi. Muista että elämässä on ikäviä ja hyviä asioita. Koeta nähdä hyvää kaikessa. Iloitse ja naura. Rakasta kaikenlaisia ihmisiä. Kunnioita heitä. Mutta turhaan tässä puolestasi haikailen. Sinähän osaat ne taidot joita tässä mainitsen. Olet niissä jopa taitava! Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, sanotaan jossain laulussa.

28.12.2016 0.09

mikis kirjoitti...

Et sinä mihinkään or bee or not to bee kuukahda, mesipistiäiseni. Olet nuori ja sinulla on vielä tekemistä tässä maailmassa. Pari sävelmää hyräilet, niistä tulee klassikkoja, toiset kaksi sävellät itse, muutaman konserton johdat, kolme novellikokoelmaa sinulta julkaistaan (joista yksi on huono) ja kaksi poosakirjaa joita myydään kamalasi. Ja sit vasta täytät heleät 45 vuotta. Ja alat (kun et enää muuta keksi?) mummoilla. - Ohoh.

Maailma on sinun, Liisu, mikset anna sen niijata sinulle?

mikis kirjoitti...



En haluaisi kehua sinua. Haluaisin varoittaa sinua. Kehun sinua kun en osaa olla kehumatta... itse aikoinani kirjoitin yhden novellin tai pari muutakin mutta yhden niistä yks saksalainen insinööri, joka ei osannut sanaakaan suomea, käänsi saksaksi. Se sai, ainakin hänen mielestään, valtavan suosion Saksassa. (Kuin Kaurismäki.) Minusta sinun novellisi ovat mielenkiintoisempia, niillä vientimarkkinoita riittäisi, niissä on roppo kaupalla outoakummaa mystiikkaa. Totta.

Ps. Suostun mielelläni agentiksesi. Puhun useita kieliä, myös semmoisi mitä kukaan muu ei. Jos sovitaan siitä että annat tuloistasi 90 % minulle. Siis ensalkuun. Ok.

Liisu kirjoitti...

Kiitos, Mikis, lohdutuksesta! Sinulla on ihan liian hyvä käsitys minusta. Tänään, ei kun eilen, luin yhden tosi hyvän kirjan. Se ylitti kaiken. Jopa Knausgård jäi toiseksi, vaikka molemmat kirjoittivat itsestään hyvin rehellisen tuntuisesti.

Kirja, jonka luin, on nimeltään Avoin sydän. Ei. Ei se ole ollenkaan romanttinen. Siinä häärätään elämän ja kuoleman välimaastossa.
Se on venäläisen kirurgin N.M. Amosovin päiväkirja. Amosov on viisas ja rehellinen, äyskii alamaisilleen, mutta "taisin sanoa rumasti", ihmettelee itseään heti perään. Takakansi kertoo, että hänen kirjastaan tuli maailmanmenestys. Se on suomennettu v. 1967. Suomentaja Antti Vahtera. Ammattiin liittyvä tieto saattaa olla jo vanhentunutta, mutta ihmisenä eläminen, siitä kirjoittaminen ei vanhene koskaan.

mikis kirjoitti...


Metsässä ulvoo susi. Metsä on suden foorumi.

Älä kysy, mitä tuolla tarkoitan? Koska en tiedä.

Sinä olet hyvä ihminen Liisu, ja lahjakas. Äläpäs käperry.

Liisu kirjoitti...

Mikis, kiitos! Voimaannutat. Olen nyt pari kuukautta, vähän ylikin, ollut käytännöllisesti katsoen ihmisraato, lääkityksen kohde ja uhri. Mutta miksi juuri tänään vilahti aurinko syvällä sisimmässäni, olo tuntui yllättäen normaalilta, enempää en ole toivonutkaan. Yritin jopa käydä lenkillä. Se onnistui! Että tuntui riemukkaalta nousta tavallaan haudasta kävelemään maan päälle!

Olen jopa pikku hiljaa palaillut musiikin, kuvataiteen ja kirjojen avulla siihen maailmaan, jonka varassa sisäinen elämäni kelluu. Ne ovatkin mielestäni parhaita lääkkeitä tilanteessa jossa on kuin lutikka joka on muserrettu sängynpohjaan.

Elämä on ihanaa. Siihen tunteeseen pyrin. Radiossa oli eilen aamulla ohjelma, jossa sanottiin, että samoin kuin lihaksia voi treenata, voi/pitää treenata omaa sisäistä minäänsä. Sitä tointa nyt harjoitan.

Irja Viirret kirjoitti...

Miksi emme muuten rakkaallemme puhu kohteliaasti, kuten ystäville. Sen vaikutelman sain tästä tekstistä, en tiedä tarkoititko tätä, mutta näin minä sen koin. Ihana että olet ilostumassa, ehkä valo tekee sen. Tule ulos, mennään hiihtämään uusia latuja ♥

mikis kirjoitti...

Eilen (en ole käynyt täällä aikoihin enkä ole lukenut näitä kommentteja) ajattelin, kun en saanut unta ja itsekseni potkiskelin sängyssäni, mun peittojeni alla, että minkähäntakia Liisu on nyt vaijennut? Hän ei enää kirjoittele. Ajattelin kaikki vaihtoehdot, myös sen - että en kai minä siihen syyllinen oo? Voi, ei! - No, se mun itsekeskeisyydestäni!

Mutta Liisu, rakas ihminen, älä vaikene! Pölise, oi pölise ja kuuntele musaa. Sut on siihen valettu. (siis sanojen kirjoittamiseen) Kun sun juttujasi lukee, ne on niin hyviä että kaikki tuntuu kepeästi kirjoitetulta. Tai siis vaivattomasti tehdyltä. - Tiedän, että "kepeys" kirjoitetaan tuskallisella puurtamisella.

ps. diggan susta. voi että et antaisi sen häiritä sua.

mikis kirjoitti...

voi jeesus kun itsekeskeistä tekstiä tuo oli, edellinen

oikeasti rakastan sinua liisu, tekstiäsi

pystyn lukee tekstejä, tajuamaan ne, käsittämään mistä on kyse

sinä olet melko valmis, omankokoisesi

siksi

toivon, en odota, että kirjoitat kirjan

ps. sitä olisi kiva kesällä lukea kun linnut lentelisivät viuh vauh ja istuisi laiturin nokalla ja aallot kaukaa tulleina huuhtoisivat rantaa ja ahvenat uisi edes takaisin ja aurinko pommittaisi armottomilla säteillään maailmankaikkeuttamme ja minä vaan lukisin ja lukisin sun kirjaasi ja sitten tarja huutaisi minulle verannalta 'mikko, tuu kahville'. ja minä panisin kirjaan kumoon, sivujen väliin kirjanmerkin, ja menisin.

oy jehah !