Tein kierroksen tuolla nettiavaruudessa ja törmäilin siellä kiinteisiin blogiplaneettoihin. Tällä kertaa pysähdyin Valto Ension hallitsemaan sanamaailmaan linkissä: Kivaniemi blues
Siellä minut pysäytti sanat: "Laitapa sananen, lause tai pari, ynnää, miinusta, kerro tai jaa, niistä ei etsitä altavastaajaa, vain asiallista, siistiä, kieltä taitavaa -siis kommentoikaa!"
No laitoin sanasen, kun noin kauniisti pyydettiin, vaikka en kaikkia siinä olevia ehtoja täyttäisikään.
Koska viime aikoina olen joutunut suuntaamaan mielenkiintoni ja tekemiseni pois lukemisesta ja kirjoittamisesta, olen sen seurauksena loitonnut niistä niin kauaksi, ettei kumpainenkaan tunnu onnistuvan minulta ylimääräistä ponnistusta ja vaivaa näkemättä. Tuntuu hankalalta kirjoittaa, saati lukea. Ajatukset lentävät muualla. Ja kaikki, mitä ajattelen sanoiksi asti, tuntuu turhalta kirjoitettavaksi.
Mutta nyt luin tuon kirjoituksen ajatuksella, pelkkänä kirjoituksena, enkä päästänyt ajatuksiani karkailemaan omille teilleen (niistä on tullut kurittomia). Sitä kuitenkin mietin (kuten tavallista) missä määrin lukemani teksti perustuu sen kirjoittajan omiin kokemuksiin. Minuun on iskostunut (harha?)luulo, että kirjoittaja pystyy kirjoittamaan rehellistä tekstiä vain omien kokemustensa kautta.
Mutta toisaalta: ovathan unetkin totta, vaikka ne saattavat holtittomasti liikkua asiasta toiseen.
Valto Ension tekstiä luin kuin kirjaa, jossa kirjan 'minä' kertoo irtautumisestaan tutuiksi käyneistä ympyröistään.
Pikkutarkasti hän kuvaa siinä tunnelmiaan ennen ja jälkeen astumistaan uuteen vaiheeseen, siihen, jossa hän huomaa olevansa liikkeellä. Ensin "vuokra-autolla", sitten laivalla.
Kuvaus on hyvin realistista, vessassa käyntiä myöten. Itse asiassa jään miettimään, mitä hän mahtaa jättää kertomatta. Se alkaa kiinnostaa. Mitä ihminen jättää kertomatta silloin kun hän kertoo melko tarkasti. Mitä jää 'melko' sanan ulkopuolelle. Onko se hänelle yhdentekevää, liian arkaa, tarpeetonta ainesta, vai eikö hän vain muista sitä, tai se ei tule hänen mieleensä. Vai onko kysymyksessä pelkästään tyyli, miten kirjoittaa, siis asia, jota voisi nimittää "omaksi ääneksi", joka on kai jokaisella kirjoittavalla ihmisellä tavoitteena, vai onko?
Kuva, joka on liitetty tähän kertomiseen, on hyvä. Se puhuu hämmästyttävän selkeästi samaa kieltä kuin sanallinen ilmaisu. Se on täynnä laajuutta ja pinnalta hauskasti poreilevaa, toistuvaa kaksijakoista pintakuohua. Ikään kuin sanat olisivat luomassa tapahtumaverkkoa, joka on kaiken olemisen, niin kuvattavana olevan kuin kuvaajankin sanojen alla, myös kaikkien muiden olemassa olevien asioiden ja tapahtumien alla, joko tajuttavana tai äänettömänä pimeytenä.
Tätä alla olevaa (ohimennyttä) ja ympäröivää (läsnä olevaa) voisi sanoa elämäksi. Ja tämä elämä on olemiseltaan meille kaikille ja muille olemassaoleville olioille yhteistä, vaikka jokainen yksilö yrittää saada siitä omittua itselleen itsensä kokoisen osan, jonka hän kokee omaksi elämäkseen, vaikka sillä olisi kuinka yhteistä muiden olioiden kanssa.
On harhaa tuntea itseään yksinäiseksi. Jos sellainen ajatus putkahtaa mieleen, on se vain kokonaisuuden unohtamista. Jokaisella on oma elämänsä. Jokainen täyttää yhteistä elämää omalta osaltaan ja on siten tärkeä.
Elinpaikka ja olosuhteet muovaavat ihmistä. Erämaassa elävällä kokemukset poikkeavat suurkaupungissa elävän kokemuksista. Merellä seilaavan elämä on erilaista kuin mökissään liikkumattomana olevalla. Myös elävän olennon muoto ja ominaisuudet ratkaisevat pitkälti tapahtumia, joita voi kirjata omaan elämäänsä kuuluviksi. Ainoa selkeä yhteinen asia on kuolema. Niin oli myös sillä hämähäkillä, pitkäkoipisella lukilla, joka yritti äsken henkensä edestä pakoon, kun se huomasi jalan, joka on tulossa polkaisemaan sen kuoliaaksi. Kuka väittää, ettei hämähäkille ole tärkeä asia sen oma elämä?
Tällä hetkellä on kuulemma maan päällä jo täysi 7 miljardia ihmiselämää kaiken muun elämän rinnalla. Vähän jo ylikin. Joten kuvattavaa riittäisi jokaiselle. Sanojakin, vaikka eri kielisiä. Näin voisi ainakin olettaa.
Tämä on hyvä ajatus minulle, joka koen ilmeistä sanapuutetta, koska en osaa järjestellä sanojani niin kuin tahtoisin, paimentaa niitä. Ääneksi muutettuna: puhun liikaa, tai olen puhumaton. Sama koskee kirjoittamista. Olisi hyvä muistaa, että liika on aina liikaa. Nyt aloin innostua jo liikaa.
Mutta vielä tämä: Kuva puhuu usein enemmän kuin sanat. Myös musiikki kertoo usein siitä, mitä ei voi sanoin ilmaista. Hiljaisuus puhuu sekin.
Mutta äh! Tästähän saan aiheen omaan blogiini, totesin tänään jossain vaiheessa kirjoittaessani kommenttia Valto Ension blogiin. Hän herätti minut ajattelemaan. Anteeksi, jos ajattelin liikaa.
Kiitos, "Sepeteus"!
3 kommenttia:
Pikkuliisu, kun hämmästelin sitä, että missä minä sinua pyysin kommentoimaan, niin en siinä muistanut, että sehän on oma, runomuotoon tekaistu kehotus ohitsekulkijoille blogini esittelyssä. On sitä mennyt reikäpääksi jo kun ei kirjoituksiaan muista.
Mutta tarinaani sen verran, että ainakaan konkreettista käytännön kokemusta minulla ei ole merimatkoista kuin joutavanpäiväisenä turistina matkustajalautoilla. Niissä ei kovin syvällisiin pohdintoihin ole edes kerennyt paneutua, kunhan on vain humputellut.
Mutta varmaan itse tarinan henkilöön, "Sepeteukseen" aina löytyy kirjoittajastaan jotain. Minäkin olen lähtenyt kymmeniä kertoja, mutta koskaan en niin vapaana kuin kuvittelemani tarinan nuori mies.
Siis hän voisi olla aivan hyvin salainen nuoremman minäni alter egon, tai ikään kuin haavekuva menetetyistä mahdollisuuksista päästä ajoissa vapauteen.
Tuo tarina, kuten kerroin jo blogini kommentilootassa, lähti liikkeelle yöllä, Napiksen humpalta tulon jälkeen n. klo 03. Kuin salamana Merin "halusin tulla löytöretkeilijäksi" kirjoituksesta, tai oikeastaan jo tuosta otsikosta. Sitten piti vain kirjoittaa ja se oli siinä. Jatkosta en osaa sanoa, tuleeko sitä vai ei koska rahtilaivalla olosta, määräinpäistä tai muista maista minulla ei juuri ole itselläni kokemusta.
Mielikuvitus ylittää kyllä joskus maiden rajoja uskottavasti...
Mutta mukavasti tartuit tarinaani, että kiitos vain "Sepeteuksen" puolesta itsellesi.
Sujuvasti sinä merellä seilasit, mutta totta on varmaan, että pitäisi pitemmän päälle tietää ainakin jossain määrin merenkulkuun kuuluvia asioita, ettei tulisi uskottavuuspulmia.
Toisaalta, olen lukenut kirjan, jonka päähekilö oli kirurgi, ja kun seurasi hänen tekemisiään, olisi luullut, että kirjoittaja on vähintään auskultoinut leikkausosastolla, ellei sitten ollut täysi ammattilainen.
Mutta kirjan lopussa asia selvisi. Siellä oli muiden kiitosten ohella omistettu kokonainen kiitosryöppy jollekin suuren sairaalan johtavalle kirurgille hänen antamistaan ohjeista ja vinkeistä, joitten avulla tämä "valetohtori" selvisi mainiosti vaikeistakin leikkauksista.
Joten hyvien ohjeiden avulla pääsisi varmaan jo pitemmällekin matkalle, jos on merille mieli.
Ainahan sinun henkilösi voisi kyllästyä laivaelämään ja vaihtaa elämänsä suuntaa tutuimpiin ympyröihin, niihin, joista todella tiedät enemmän. Hän, tuo henkilösi vaikutti niin symppikseltä, että olisi ikävä hänet kokonaan kadottaa maailmankartalta.
Sinulta tuntuu kirjoitus sujuvan! Sehän on a ja o.
Tsemppiä tälle "puhtaalle", vapaalle kaverille, jolla ei ole vaimoa ja lapsia kuormanaan. Jossain vaiheessa tulee varmasti hänenkin elämäänsä muutoksia. Elämä on yleensä rankka juttu. Se voi olla joskus rankempaa kuin yhdessäkään kuvitellussa kirjassa.
Muistelen lämmöllä sitä ensimmäistä yritelmääsi, jota saattoi blogistasi lukea. Kannnattaisikohan sinun silmäillä sitä ja aloittaa uusin eväin ja kokemuksen vahvistaman taidon avulla kirjoittaa sitä uuten uskoon? Se on levännyt nyt tarpeeksi kauan. Siitä oma silmäsikin helposti havaitsisi mahdollisia korjattavia kohtia.
Yleensä kai ihmiset kirjoittavat teoksiaan useampaan kertaan, ennen kuin se alkaa selkiytyä. Aina voi aloittaa alusta, jos ei ole tyytyväinen. Mitä enemmän huomaa puutteita omassa tekstissään, sitä enemmän on tapahtunut kehitystä.
Alusta pitäen olen ollut sitä mieltä, että sinusta löytyy ainesta! (Ja elämänkokemuskin on vain hyväksi.)
Tervetuloa Rosanne Letty Credit Solutioniin
Sähköposti: rosanne_credit@hotmail.com
Mitä: +2348109854241
Yhteystiedot: rouva Rosanne Letty
Tarvitsetko lainaa? Oletko talouskriisissä tai tarvitset rahaa oman yrityksen perustamiseen? Tarvitsetko lainaa velkasi maksamiseen tai laskujen maksamiseen tai mukavan liiketoiminnan aloittamiseen? Sinulla on alhainen luotto-pistemäärä ja on vaikea saada pääomalainaa paikallisilta pankeilta ja muilta rahoituslaitoksilta? Tässä on tilaisuutesi saada laina organisaatiossamme. Tarjoamme lainoja yksityishenkilöille seuraaviin tarkoituksiin ja paljon muuta. Henkilökohtainen laina, liiketoiminnan laajentaminen, yritystoiminnan aloittaminen, koulutus, velan konsolidointi, kovan rahan lainat. Tarjoamme lainaa alhaisella korolla 3%. ota meihin yhteyttä tänään saadaksesi lisätietoja siitä, miten hakea lainaa, ja vakuutan teille, että annamme 24 tunnin lainan toimituspalvelun. Taloudellinen läpimurto on halu. ota meihin yhteyttä sähköpostitse saadaksesi lisätietoja. Sähköposti: rosanne_credit@hotmail.com
Lähetä kommentti