16.10.2013

IRRALLISET

 
Minun mielestä, Mursu sanoi, - sinun kauneutesi on läpinäkyvää lajia!

     Öklö punastui. Hän kohotti kysyvästi päätään hämmentyneet läikät kasvoilla. Teki mieli kysyä, mitä Mursu tarkoitti.

Antaisitko tuon paidan!

Mursu liikahti taaksepäin, mutta tarttui kuitenkin peukalon ja etusormen kärjillä ohueen silkkipaitaan, jonka helma oli tuhraantunut. Siinä oli ulostusta tai verta. Hän viskasi sen nopeasti Öklölle. Paita leijasi ilmassa vuoteen yläpuolella ja laskeutui Öklön kasvoille.

Öklö nousi istumaan ja puki paidan kuin pikku lapsi: ensin käsi tuosta aukosta, sitten tuosta ja lopuksi pään yli.

Mitähän varten Mursu tekee kaiken niin vaikeaksi, hän ajatteli. Kaikkihan on ihan selvää. Me pidämme toisistamme. Ainakin minä pidän Mursusta. Ja kai Mursukin pitää minusta. Mitä varten hän muuten ilmestyisi tänne kutsumatta, silloin kun sitä vähiten odottaa.

Pidätkö sinä minusta? Öklö kysyi.

Mursu ei vastannut. Hän tuijotti mitään puhumatta, kiinnostuneen näköisenä enkelin kuvaa sivuseinällä. Öklöllä oli enkeleitä joka paikassa. Niitä riippui ikkunassa, niitä oli katossa ja kaapin päällä ja lampussa roikkui yksi kuin hirtettynä. Vuoteen yläpuolella niitä oli kokonainen lauma.

Mursu kumartui panemaan kenkiä jalkaansa. Hänen tylpät, paksut sormensa olivat vaikeuksissa kengännauhojen kanssa. Nauhat luikertelivat kuin kastemadot pakoon sormia, mutta viimein hän onnistui saamaan ne solmittua.

Mursu ähkäisi. Öklöä nauratti.

Tuletko sinä taas huomenna? Öklö kysyi. Hän toivoi, että Mursu vastaisi, mutta Mursu nousi seisomaan ja alkoi pukea pikkutakkia ylleen ja käveli ovelle.

Älä turhaan odottele! Mursu sanoi ovelta. – Minulla on paljon tekemistä. Kiitos nyt kuitenkin. Ja koeta ryhdistäytyä, ei elämä tähän pääty!

Ovi sulkeutui. Mursu oli mennyt. Öklö laskeutui takaisin makuuasentoon, kouhaisi tyynyä kädellään ja venytti itseään mielihyvää tuntien.

Koeta ryhdistäytyä! Öklöä hymyilytti. Hän työnsi varpaansa mahdollisimman kauas sängyn päätyä kohti, nosti sitten käsivartensa korvien ohi toiseen suuntaan kauas, kauas, vielä vähän kauemmaksi.

Minä ryhdistäydyn, hän ajatteli ja jatkoi venyttelyä.