Minun
mielestä, Mursu sanoi, - sinun kauneutesi on läpinäkyvää lajia!
Öklö
punastui. Hän kohotti kysyvästi päätään hämmentyneet läikät
kasvoilla. Teki mieli kysyä, mitä Mursu tarkoitti.
–
Antaisitko tuon paidan!
Mursu
liikahti taaksepäin, mutta tarttui kuitenkin peukalon ja etusormen
kärjillä ohueen silkkipaitaan, jonka helma oli tuhraantunut. Siinä
oli ulostusta tai verta. Hän viskasi sen nopeasti Öklölle. Paita
leijasi ilmassa vuoteen yläpuolella ja laskeutui Öklön kasvoille.
Öklö
nousi istumaan ja puki paidan kuin pikku lapsi: ensin käsi tuosta
aukosta, sitten tuosta ja lopuksi pään yli.
Mitähän
varten Mursu tekee kaiken niin vaikeaksi, hän ajatteli. Kaikkihan on
ihan selvää. Me pidämme toisistamme. Ainakin minä pidän
Mursusta. Ja kai Mursukin pitää minusta. Mitä varten hän muuten
ilmestyisi tänne kutsumatta, silloin kun sitä vähiten odottaa.
– Pidätkö
sinä minusta? Öklö kysyi.
Mursu
ei vastannut. Hän tuijotti mitään puhumatta, kiinnostuneen
näköisenä enkelin kuvaa sivuseinällä. Öklöllä oli enkeliä
joka paikassa. Niitä riippui ikkunassa, niitä oli katossa ja kaapin
päällä. Lampussa roikkui yksi kuin hirtettynä. Vuoteen
yläpuolella niitä oli kokonainen lauma.
Mursu
kumartui panemaan kenkiä jalkaansa. Hänen tylpät, paksut sormensa
olivat vaikeuksissa kengännauhojen kanssa. Nauhat luikertelivat kuin
kastemadot pakoon sormia, mutta viimein hän onnistui ja sai ne
solmittua.
Mursu
ähkäisi. Öklöä nauratti.
– Tuletko
sinä taas huomenna? Öklö kysyi. Hän toivoi, että Mursu vastaisi,
mutta Mursu nousi seisomaan ja alkoi pukea pikkutakkia ylleen ja
käveli ovelle.
– Älä
turhaan odottele! Mursu sanoi ovelta. – Minulla on paljon
tekemistä. Kiitos nyt kuitenkin. Ja koeta ryhdistäytyä, ei elämä
tähän pääty!
Ovi
sulkeutui. Mursu oli mennyt. Öklö laskeutui takaisin
makuuasentoon, kouhaisi tyynyä kädellään ja venytti itseään
mielihyvää tuntien.
Koeta
ryhdistäytyä! Öklöä hymyilytti. Hän työnsi varpaansa
mahdollisimman kauas sängyn päätyä kohti, nosti sitten
käsivartensa korvien ohi toiseen suuntaan kauas, kauas, vielä vähän
kauemmaksi.
Minä
ryhdistäydyn, hän ajatteli ja jatkoi venyttelyä.
