24.6.2012

Tosielämää luonnossa

Sähköpostiin tuli tutulta tämä osoite:


Jo toista päivää olemme seuranneet linkin päässä löytyvää perhe-elämää (myös myrskyssä ja sateessa). Kohokohtia on ollut, kun iskä, joka enimmäkseen on poissa kotoa, käväisee pikaisesti ja tuo ruokaa nälkäisille lapsille ja äiskälle, joka istua kököttää melkein koko ajan kotona ja hoitaa lapsia.


Kamera, joka tätä perhettä kuvaa, on meren takana Eestissä. Sinne voi lähettää ajatuksissaan kiitosta, sillä harvoin on tilaisuus näin läheltä seurata 'al nature' perhe-elämää luonnossa samanaikaisesti kuin elää omaa elämäänsä tietsikka pöydällä tai polvilla. 


Mielenkiintoisia hetkiä ja hyvää kesää kaikille teille, jotka mahdollisesti käytte täällä pikavisiitilla.


 Palaan myöhemmin muihin juttuihin. Tämä on välipala. Syödään kalaa! Se on terveellistä.

Kuva:

Usva nousee.

(mun päästä, aina näin kesällä :) Hassua!


              Usva nousee tässä maalauksena.

13 kommenttia:

Iines kirjoitti...

Hei Liisu,

minäkin olen seurannut pitkin kevättä tuota lintua Virossa. Kuva on erinomaisen hyvä ja selvä verrattuna suomalaiseen vastaavaan kalasääksen kamerapesään Seilissä, Turun tienoilla.

Tuossa linkissä on vaan sellainen kuvakulma, että tällaisen korkeapaikkakammoisen päätä alkaa huimata, kun se metsä siinä taustalla heiluu... Pitää peittää kädellä metsänreuna eikä saa huomata, että puut heiluvat silti.

Liisu kirjoitti...

Iines,

minua surettaa kolmas poikanen. Näyttää siltä, että emo syöttäisi vain kahta, joilla on nokka aina auki, ja tuo kolmas, joka on alakynnessä ei saa ollenkaan ruokaa ja on jäänyt pienemmäksi. Tuskin sitä enää erottaa toisten takaa (ja alta).
Mutta se on kai luonnon laki, että vain vahvemmat jäävät eloon. Luonto on julma, sehän tiedetään.

Helpolta ei näytä emonkaan osa. Katselin illansuussa, kun se yritti suojata siivillään rankkasateessa poikasia. Ja se on sidottu pesään, vain harvoin se pääsee lentämään pois vähäksi aikaa, kun taas toinen osapuoli käy harvoin pesässä. Tuo kuitenkin ruokaa. On siis perheen elättäjä.

Mutta kai niillä on hyvät hetkensä. Toivotaan. Vähän sama kuin ihmisillä. Eläminen vaatii paljon.

Anonyymi kirjoitti...

Chemical synthesiscialis, cialis,cialis online

Kirjailijatar kirjoitti...

Ihmeellisen kaunis maalaus.

Kävin myös pesällä, mutta nyt oli niin pimeää, etten nähnyt mitään. Täytyy mennä valoisalla uudestaan.

Mukavaa viikkoa!

Liisu kirjoitti...

Hei, Kirjailijatar!

Kiitos vierailustasi!

Tuota kalasääskipesuetta on todella nielenkiintoista seurata. Se noudattaa ilmeisesti luonnonlakeja. Mitenhän me ihmiset? Olemme kärkkäitä luomaan omia lakejamme, ja jos yhteisiä sopimuksia ei olisi, olisi se täyttä kaaosta.

Mutta ajattele, jos meidän "pesäämme", sinun siellä, ja minun täällä, asetettaisiin tietämättämme kamera, ja ihmiset seuraisivat elämäämme yhtä kiinnostuneina kuin me tätä kalasääskiperhettä, miltä se tuntuisi. Voisi se olla kamalaa, vai olisiko?

Täällä näkisi tällä hetkellä vain kaksi nälkäistä, jotka odottavat klo 6:n ateriaa, omien laatimiemme ruokailuaikojen seurauksena.

Ai, mutta nyt kello on jo kohta kuusi. Äkkiä pötyä pöytään! Onneksi käytiin eilen kaupassa, joten jääkaapissa melko varmaan vielä jotain syötävää löytyy! :)

Irja kirjoitti...

Aivan Liisu, se kolmas poika kuolee, se julma laki, en ole katsonut nokkivatko muut sitä, mutta vain vahvimmille tuodaan ruokaa.

Hieno usvakuva Sinulla, kaunis ja rauhallinen.

Liisu kirjoitti...

Mustis,

tuntuukohan toisistakin yhtä kivalta kun joku on viitsinyt pysähtyä ja jättää kommentin merkiksi käynnistään. Kuvittelen ainakin, että tuntuu. Siksi vierailen mielelläni lueskelemassa toisten blogeja aina kun ennätän... Voisin vaikka asua täällä blogimaailmassa ellei olisi muuta tehtävää niin paljon. :)

Hyvää kesää sinulle,Mustis!

Irja kirjoitti...

Jes, Liisu kyllä tuntuu tottakai, mutta joskus on kieltämättä vähän kiire, mutta sitten tulee aina hetki tai kaksikin jolloin ehtii taas tänne..

Liisu kirjoitti...

Hei vaan! Nyt olen erämaassa, jossa ei ole sähköä ja tämän koneen käyttö nopean vilkaisun varassa; akkua pakko säästää...

Tätä "hauskaa aikaa" n. pari viikkoa ehkä.
Täällä on niin hiljaista että korviin koskee. Itikat inisee ja paarmat surisee, jotsenet herätti aamulla torvisoitolla!

Unohdin sanoa että kuuset suhisee ja aallot kohisee....

Alli kirjoitti...

Tähän blogiin tulee kuin antoisaan taidenäyttelyyn. Ja sitähän tämä on. Kiitollinen Alli

Liisu kirjoitti...

Kiitos, kun kävit, Alli!

Edelleen täällä saaren vankina. Olen oppinut kuuntelemaan tuulen puhetta ja sateen hiukan monotonista kerrontaa.

Täällä akut loppuvat, kännykät ovat hiljaisia ja tietsikkaa kannattaa käyttää harkiten ja nopeasti. Mutta tällä hetkellä pilkistää kummajainen pilvien raosta. Sanovat, että se on aurinko. Tosiaan. Pieniä tähtiä vilkkuu veden pinnalla...

Iines kirjoitti...

Onkohan pesässä enää vain yksi poikanen? Olen vähän huolestuneena tiiraillut pesää tänään keskiviikkona, ja toista poikasta ei näy eikä emoa. Pesässä ei liioin ole ruokaa! Huh, ihan pahaa tekee odottaa, eikö kukaan tule enää pesään poikasen seuraksi!

Iines kirjoitti...

Lisään vielä, että tänään torstaina näkyivät molemmat poikaset pesässä. Toinen on ehkä oppinut jo lentämään itsekseen.