13.9.2012

PAINAJAINEN



(kaikkitietävä kertoja puhuu)


Viimeksi jätimme Hun-nimisen naisen vuoteelle. Hän nukahti. Emme halunneet häntä häiritä. Sinne hän jäi makaamaan pää piilossa kuin pussissa, sillä aikaa kun te – toivottavasti - katsoitte videon, jonka viritin häntä ja myös teitä lohduttamaan.

Tässä seisomme taas. On hiljaista. Tunnelma on kuin ruumiinvalvojaisissa. Hun hengittää melkein kuulumattomasti. 
Mutta mitä nyt? Katsokaa! Näyttää kuin Hun alkaisi herätä? Hänen vartalonsa nytkähtelee, toinen kenkä on pudonnut jalasta, pää on edelleen piilossa, mutta sen sisällä näkyy liikettä. Nyt hän syöksähtää istumaan. Mikä hätänä, Hun?

Parkaisu!  

Oliko se Hun? Ssh! Oli. Hänen suustaan se tuli.

Huuto oli ankara. Ilma jakaantui kahtia. Hun paljastaa päänsä ja pudottaa sen takaisin tyynylle. Hän kääntelee sitä kiivaasti. Yrittää haukkoa ilmaa tyynyn kummaltakin reunalta. Ei onnistu. Hän näkee jotain kamalaa. Mitä se voisi olla? Katsokaa: HAN lähestyy häntä puukko kädessä. Han! Rakas Han! Älä lyö minua! Hun kirkuu.

Rauhoittukaa. Selvä painajainen!

Hun näkee usein painajaisia, mutta se on hänelle hyväksi.

Painajaiset ovat hyväksi kaikille. Ihan totta. Painajaiset puhdistavat mieltä ja alitajuntaa.
Ei niitä pidä pelätä, sanotaan. Mieluummin kannattaa toivoa, että ne tulisivat harjat olalla, kuin siivoja-armeija, säännöllisin väliajoin ja tekisivät selvää mielen seinämiin tarttuneista roskista ja mätäpaiseista. Se helpottaisi huomattavasti oloa. Jos kaikki se moska, mitä ihminen joutuu vastaanottamaan, tai mitä hän joutuu kokemaan mukaanluettuna hänen
omat epämiellyttävät aikaansaannoksensa, kerääntyisi ihmisen sisälle, eikä olisi toivettakaan sen ulospääsystä, se olisi katastrofi. Jonain päivänä ihminen täyttyisi ja tukehtuisi ikäviin asioihin.



(John Henry Fuselin näkemys painajaisesta v.1781 Detroitin Taide Instituutti)



Se tietysti, täytyy myöntää, olisi kauheaa, jos koko elämä olisi yhtä ainoaa painajaista.
Kuka sitä kestäisi? Ei Kukaan. 

Mutta säännöllisyys on hyve, josta ei pitäisi luopua. Se koskee niin syömistä ja nukkumista kuin yleensä elämäntapoja. Myös painajaisia. Niilläkin pitää olla oma siivouspäivänsä. Kerran tai pari viikossa, joillekin riittää kuukauden väli, mutta se, joka väittää, ettei ole koskaan nähnyt yhtään painajaista, on vaarallinen. Hän on kuin pommi, joka voi räjähtää milloin tahansa. Onhan noita nähty. Räyhääjiä ja tappelupukareita, jotka yrittävät työntää toisiin pahaa oloaan.

Mutta katsokaa! Hun nostaa päätään! Rauhoittuneena. Nyt hänen silmistään nousee puhdas valo ja hyvä olo. Voidaan huokaista helpotuksesta.

Onneksi se oli vain painajaista, Hun sanoo ja nousee vuoteesta kuin valmiina syleilemään meitä ja koko maailmaa. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, hän sanoo, ja pieni hymy käväisee hänen kasvoillaan. Pitää vain jaksaa odottaa. Onneksi hän on elossa. Han, oma rakkaani! Odotan sinua!


(Psst. Olet ehkä huomannut, että tässä tarinassa viljellään sekä asiatietoa että kliseitä. Hun on nimittäin hulluna niihin. Niin pahaa klisettä, tai asiatietoa, ei ole vielä keksitty, josta Hun ei haaveilisi. Hänen mielestään kliseet ja asiat kuuluvat elämään. Ne ovat hänelle aarteita, hän keräili niitä jo lapsena. Kirjoitti vihkoon. Ne ovat kuin lasinpaloja, jotka sädehtivät joka särmällään kirkkautta, jos vain edes kuvitteellinen aurinko pääsee niitä koskettamaan. Ehkä meidän läsnäolomme on hänelle mieluista. Yksinolo tämmöisessä tilanteessa on pahinta, mitä voi olla. - Vai mitä, Hun?)

12 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Liisu!

Tuo kuva Detroitin museosta kuulemma kuvaa lähinnä unihalvausta. Siitä oli juttu Hesarista joku aika sitten. Luin koska en ollut ikinä moisesta kuullut.

Se on vaaraton tila, mutta kammottava, koska ihminen tuntee tuon peikon painon rinnallaan eikä voi liikkua mihinkään, ei edes herätä, ja jos voikin herätä, ei voi liikkua.

Olisko ollut niin että ihminen voi liikuttaa silmiään, en muista nyt ihan varmaksi.

Liisu kirjoitti...

Huh, minäkään en ole sellaisesta kuullut.

Googletin ja se Hesarin juttu löytyi. Aika ihmeellinen sairaus, onneksi ei kovin vaarallinen.

"Se on unen häi­riö, jos­sa ih­mi­nen he­rää, vaik­ka ke­ho on vie­lä liik­ku­mat­to­mas­sa ti­las­sa. Ih­mi­nen on tie­toi­nen ym­pä­ris­tös­tään mut­tei pys­ty liik­ku­maan. Hen­gi­tys toi­mii, ja sil­miä on mah­dol­lis­ta lii­ku­tel­la. Ti­laan voi liit­tyä pe­lot­ta­via hal­lu­si­naa­tioi­ta." selittää ilmiötä unitauteihin erikoistunut Markku Partinen.

Kohtaus kestää muutamasta sekunnista puoleen minuuttiin. Se saattaa jatkua pariin minuuttiin, jos kukaan ei herätä. Se kuuluu geenitauteihin, Partinen vastailee siellä kysymyksiin.

Tuo Fuselin öljymaalauksen nimi on Nightmare eli painajainen. Mutta kyllä taudin kuvaus sopii siihen.

Irja Viirret kirjoitti...

Tämä oli minulle painajaisten näkijälle ja epänormaalille yökukkujalle lohduttava juttu, kiitos Liisu.

Liisu kirjoitti...

Mustis, ja se on ihan uskottavakin siinä mielessä, että jos on joku ikävä asia, joka vaivaa mieltä ja pystyy jonkun kanssa siitä puhumaan, taakka keventyy, on kuin se jakautuisi useampaan osaa tai katoaisi kokonaan.
Mutta usein jotkin asiat, varsinkin puhumattomat, jäävät muhimaan alitajuntaan ja nousevat sieltä melkein tunnistamattomassa muodossa ja yleensä pelottavina säikyttelemään nukkuvaa.

Kävin eilen viimeksi kurkkaamassa blogiasi, se oli mielenkiintoinen, mutta ei ollut aikaa pysähtyä sinne sen kummemmin ihmettelemään. Hyvä kun muistutit itsestäsi, nyt istun tässä yöpuku päällä, vaikka aurinko paistaa jo ulkona.

Et varmaan pahastu, jos käyn "yöhameessa" helma hulmuten uudestaan blogissasi kertomassa, mitä ajatuksia se herätti. :)

isopeikko kirjoitti...

Peikolla on monta erilaista unta takavaraston perähyllyn tallessa. Välillä ne riahaantuvat ja kiipeilevät pitkin seiniä ja tuolinjalkoja. Hun on saattanut kokeilla omien unien tallettamista omaan talteensa, mutta joku purkki on saattanut jäädä vähän raolleen. Tai sitten tuo painajainen oli sellainen, joka halusi kavereidensa kanssa sinne purkkiin ja kävi sanomassa Hunille asiasta. Peikko ei tosin ole ollenkaan kaikkitietävä.

Liisu kirjoitti...

Peikko kiltti, jos sinun unesi ovat hyppelehtiviä, niin ovat minunkin.

Joka yö uusia unia. Niitä näkyy riittävän.

Eniten pidän unista, joissa en ole itse mukana. Niitä katselee kuin elokuvia.

Enneunet ovat pahempia kuin painajaiset.
Yks mun tuttu näki sellaisen, eikä ole vieläkään toipunut.

isopeikko kirjoitti...

Unet ovat välillä ihan totta, ainakin se, että näkee niitä. Kerran peikko heräsi kesken unen, mutta se jatkui vaan. Monta päivää ja vuotta. Sitten peikko heräsi uudelleen ja sitä harmitti.

Liisu kirjoitti...

Peikko, ei mulla (hyi, ruma sana, p.o. minulla) ole noin pitkää unta sattunut, mutta esim. viime yönä näin unta Han- nimisestä, ja nyt tiedän, missä hän tällä hetkellä on.

Painajaisia en ole viime aikoina nähnyt. Se kertoo varmaan jotain tämän hetken tilanteesta. Se on staattinen. Liiankin staattinen. Mutta onhan se välillä hyvä hengittää rauhallisesti. Liian kiihkeä elämä painajaisineen saattaa kuluttaa hermoja. ;)

Mä (taas ruma sana, p.o. minä) ihmettelen, minkälaisia helmiä muuan isopeikko saa välillä syntymään. Niistä voisi jo punoa helminauhan, joka kirkkaasti säteilee.

Kyösti Salovaara kirjoitti...

Tervehdys Liisu -

en puhu painajaisista, paitsi siinä mielessä että en huomannut yhtä kommenttiasi 14.9 blogini Parnassojuttuun.

Huomaamattomuus oli painajainen.

Anteeksi!

Johtui varmaankin (selitys mikä selitys) siitä olin ennen Berliinin matkaa Kotkassa käymässä katsomassa äitiäni (93 v) ja enkä siinä sähäkässä huomannut kaikkia kommentteja.

Yritän parantaa tapani.

Liisu kirjoitti...

No voi vitsi, mitähän hullua minä sinne kirjoitin? Pitää käydä katsomassa ---.

Kyllä vain, jotain hullua! Kiitos että kävit täällä. Minun kannatti käydä sinun blogeissasi (2kpl). Siellähän oli ohjeita minulle. (Kiitos Samin!) Kiva. Nyt voin liittää sinut salaiseen lukulistaan, josta en tiedä onko se näkyvissä vai ei.

Vaikuttaa vähän parnassomaisilta nuo blogisi. Siis niitä kannattaa seurata, pysyy ajan tasalla sitäkin kautta. Kumpi niistä on se tärkeämpi? Vai onko ne yhtä tärkeitä?

Mun pitäisi varmaan ryhtyä kokopäiväkirjailijaksi, että olisi enemmän aikaa myös täällä blogimaailmassa. Vai onkohan kirjailijalla vielä kiireisempää elämä, kuin tällaisella jokapaikanhuiskijalla? Voi olla.

Katselin noita tekstejäni ja tuli tunne, että kannattaisi kirjoittaa ne uudelleen, on ne niin surkeita. Mutta minkäs teet. Olen minä jo ainakin kaksi blogia poistanut kokonaan. Viuh! vaan.
Mutta en nyt ennättäis aloittaa uutta. Ja asiakirjoittajaa ei minusta saisi millään. Aina sanat alkaa sekoilla. Minkä niille mahtaa.

Joten olkoon. Yritän jatkaa tätä, vaikka vaikeaa on. Huomasin, että minulla on lukematta vielä tuo kirjasi 2112. Olen sen kyllä ladannut jo koneelleni. Kun saan sen tehtyä, ilmoitan siitä blogissasi, jooko? Nyt just on vähän kiireitä. Mutta kyllä se tästä. Joku sanoi, että kiire on kuvittelua. Että aikaa kyllä on. Jos osaa sitä oikein käyttää.

Liisu kirjoitti...

PS.

Taas sekoilin. Blogisi on kahdesta sanasta muodostunut yksi kokonaisuus? Vai pitäisikö vielä käydä tarkastamassa. Kiire sotki taas spasmat.

Anonyymi kirjoitti...

szybka pożyczka na dowód chwilówki bez bik dla emerytów kredyt bez zaświadczeń tarnowskie góry [url=http://pozyczka-prywatna.net.pl]pożyczki dla zadłużonych z komornikiem[/url] pożyczki dla rencistów chwilówki andrychów kredyty pozabankowe- konsolidacyjne [url=http://szybkapozyczka24.org.pl]pożyczka bez bik zabezpieczeń[/url] tanie pożyczki prywatne pożyczki chwilówki kredyt pozabankowy opinie [url=http://pozyczka-prywatna.net.pl]kontakt do nas[/url] kredyt przez internet w 15 minut http://pozyczki-gotowkowe.info.pl zakupy na raty bez bik [url=http://chwilowkibezbik.org.pl]informacje o witrynie[/url] kredyty pozabankowe bez hipoteki kredyt chwilówka na dowód szybki kredyt gotówkowy (chwilówka) [url=http://chwilowkibezbik.org.pl]zobacz tutaj kontakt do nas[/url] kredyt bez zaświadczeń bik warszawa pożyczki przez internet kredyt bez zaświadczeń-radom [url=http://pozyczka-gotowkowa.org.pl]pożyczka gotówkowa[/url]