VALOA ja VOIMAA

                           (linkki teokseen) http://youtu.be/hvn2UObYSsI

                                                     

                                               The Polar Dream - EndlessTales

"järkähtämätön valo / se on voima / kuuntele unia / siellä on totuus / irtaudu joukkioista / luota / kanna mielessäsi  / vain rehellisyyttä / totuutta / ole totuus"

Noilla sanoilla Anonyymi halusi auttaa kun kerroin tyhjyydestä mielessä ja  niskottelevista sanoista, jotka yrityksistä huolimatta tuntuivat puutteellisilta.  Sanojensa vakuudeksi hän liitti linkin videoon, jonka kansikuvan kopsasin (yläpuolella). Kuva on puhutteleva ja kaunis. Hämyinen metsä kylpee  kellertävässä valossa. Jyhkeät puut seisovat uljaina ja voimakkaina, alastomina, juurillaan, vaikka ovat joutuneet luopumaan tärkeästä osasta itseään, lehdistä, jotka makaavat kuolleina maassa. 

Luonto ei valehtele. Kuvasta näkyy mitä  v o i m a  ja  v a l o  yhdessä saavat aikaan. Paitsi puiden voimakkuutta kuvasta aistii myös hiljaisuutta. Hiljaisuuskin sisältää voimaa. Sillä on suuri merkitys. Joskus hiljaisuus vaikuttaa voimakkaammin kuin yksikään ääni. Sen vaihtelu puheissa ja taiteissa, esimerkiksi musiikissa, saa teoksen elämään ja antaa sille rytmiä. Puheissa hiljaisuutta voi olla joskus vaikea kestää. Mutta onneksi hiljaisuuteen voi tarvittaessa sisältyä myös pelkkää rauhaa ja lepoa. 

Sana  j ä r k ä h t ä m ä t ö n  antaa lisävoimaa valolle. "Järkähtämätön valo", voiko paremmin enää sanoa! Järkähtämättömyys vahvistaa myös kaikkea tekemistä. Erikoisesti sellaista, joka vaatii tekijältä sisua ja luovuttamatonta tahtoa.

K u u n t e l e  u n i a  Anonyymi sanoo. S i e l l ä  o n  t o t u u s. Mutta mikä on totta? Valo ja pimeys vaihtelevat. Elämässä on valoisia hetkiä jolloin miellämme olevamme valveilla. Mutta pimeät hetket ovat ikäviä. Välillä uskomme olevamme valveilla myös nukkuessa. Unet muuttavat yön päiväksi. Vaikka ne olisivat kuinka pelottavia ja kummallisia ja aika heittelehtisi niissä käsittämättömällä tavalla, koemme ne todeksi. Kerran muistan ihmetelleeni nähdessäni erikoisen hauskaa ja iloista unta, voiko tämä olla totta, vai onkohan tämä unta. Sinä aamuna heräsin hyvällä tuulella.

Nykyisin herään usein  aamulla väsyneenä nähtyäni raskasta unta. Joku päivä sitten olin  yöllä unessa menossa hautajaisiin ystävieni Himmin, Sennin ja Seijan kanssa.  Kävelimme surullisina kohti bussipysäkkiä. Äkkiä huomasin, että olin unohtanut reppuni, jossa oli kaikki mitä omistin. Piti  palata se hakemaan. Toiset jäivät kärsimättöminä odottamaan ja olivat vihaisia kun tulin takaisin. "Myöhästymme bussista!" "Toista ei ole enää tulossa!" "Ilman tuota  reppua olisimme jo matkalla!" he huutelivat.

Mutta minullapa oli mukana (tietämättäni) ilosanoma! Se oli löytynyt kotoa; kokoon taitettu paperi. Ojensin sen Seijalle, jonka nimi oli paperin päällä. Hän avasi sen ja luki ääneen: Hautajaiset peruttu. Kuollut on herännyt henkiin!"
Katselimme toisiamme. Ensin vähän kummastellen. Sitten repesimme riemuun. Voi miten iloisia olimme! Hyppelimme kuin pikkulapset, tanssimme ja hihkuimme. Halailimme ja taputtelimme toisiamme. Huudahtelimme.  "Kuollut herännyt!"  "Uskomatonta!" 

Niihin huutoihin heräsin. Ketään ei näkynyt. Minne ne katosivat? Vastahan me iloittiin yhdessä! Kesti vähän aikaa, ennen kuin ymmärsin, että se oli unta. Muistin että ne toisethan olivat kaikki jo kuolleita. Säikähdin. Olin hyppinyt vainajien kanssa. Se tuntui omituiselta.
Mutta ei se ollut surullinen uni. Surullisen unen näin seuraavana yönä. Se koski koiran kuolemaa. Se oli jo niin surullinen ja kauhea, että kaikki koiran omistajat menettäisivät malttinsa jos kuulisivat siitä. Paras, etten kerro sitä. Mutta koko seuraavan päivän se uni vaivasi minua. Tunsin syyllisyyttä, joka ei helpottanut, vaikka koiran vakituinen hoitaja tuli sitä hakemaan palattuaan matkalta, ja se koira pyöri iloisena ja elävänä jaloissa.
Unet. Onko niillä jokin sanoma, jota pitäisi kuunnella? Ne tulevat alitajunnasta. Usein ne käsittelevät asioita, joista ei ole voinut puhua. Usein tunnen niissä pelkoa. Aina en ole niissä edes itse mukana, tai seuraan sivusta  tapahtumia. Se on kummallista, että joskus näkee unessa unta, että näkee unta. Ja nykyisin minulla on usein sellainen tunne että elän yöllä enemmän kuin päivällä.
  

I r t a u d u  j o u k k i o i s t a, Anonyymi sanoo. Mitä hän tarkoittaa? Olen juuri yrittänyt irtautua kuolleista. Pitäisikö irtautua myös elävistä? Epäilen. Me olemme kaikki riippuvaisia toisistamme, ympäri maapalloa. Kukaan ei tule toimeen yksin. Joka ei usko sitä menköön autiolle saarelle, ja olkoon siellä loppuikänsä. Eiköhän jossain vaiheessa tule jotain toista ihmistä ikävä. Sama kasveilla ja eläimillä. Koko luomakunnalla. Ja tuo kirottu kaavio, mihin kaikki perustuu: ravintoketju! Syömme toisiamme. Ahnehdimme. Jokaisella oma suu lähinnä. Kasvit? No ne syövät pääasiassa juurillaan, imevät voimaa maasta. Ja ruokimmehan me lintuja. Samanaikaisesti kuitenkin olemme kaikki täysin riippuvaisia auringosta ja valosta, nykyisin myös elintilasta. Maapallo alkaa olla ahdas paikka. Koko ajan on meneillään taistelu olemassaolosta. Aina se on ollut. Ainakin kasveilla. Niiden on noustava toistensa yläpuolelle tai oltava vähintään samalla tasolla, saadakseen tarpeeksi valoa. Varjossa ne kuihtuvat ja kuolevat. Sama ihmisillä. Toisten jalkoihin jääneet voivat huonosti. Mutta silti yksinolo ei ole paras ratkaisu. Kaikesta huolimatta  olemme riippuvaisia toisista, vaikka olisimme huono-osaisia tai syrjäytyneitä. Ehkä Anonyymi tarkoittaakin irtautumisella joukkioista sitä, että on toisista huolimatta keskityttävä omaan tekemiseensä. Tai sitä, että irtautuisimme välillä ihmisistä yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen miettimään, miten voisimme tehdä kaiken paremmin. Ehkä myös sitä, että parasta olisi ajatella omilla aivoillaan, eikä kuunnella kaiken maailman fraaseja ja tyhmiä uskomuksia.

Maailmanparantamistakin olisi ehkä hyvä pohtia, vaikka jo sanana se kalskahtaa ontolta. Voiko muka yksityinen ihminen parantaa maailmaa? Ei. Tai ehkä sittenkin. Kyllä. Jos kuuntelee uutisia tällä hetkellä yksi ihminen vetää maailmaa huonoon suuntaan. Tällaista on tapahtunut kautta aikojen. Miksi siis yksi ihminen ei voisi yhtä hyvin vetää kehitystä hyvään suuntaan? Onhan sellaistakin tapahtunut. Siihen vaaditaan vain rohkeutta. Unelmia paremmasta. Sekä myös valoa ja voimaa, järkähtämätöntä rehellisyyttä ja totuutta, juuri niitä asioita, joista Anonyymi puhuu, sekä ehkä niiden lisäksi myös laajakatseisuutta ja viisautta. 

Jokainen meistä voisi ainakin yrittää kehittää itseään, eivätkä unelmatkaan ole kiellettyjä. Ne ovat kuin taivaalla killuvia tähtiä, joita ei voi saavuttaa, mutta jotka pelkällä olemassaolollaan muistuttavat, että niin kuin tähdillä, jokaisella ihmisellä on oma paikkansa toisten joukossa. Jokaiseen on sisäänrakennettu erilaisia mahdollisuuksia, joitten pohjalta voisi toimia ja ainakin yrittää kehittää itseään ja saada aikaan jotain sellaista, josta voisi jakaa toisillekin iloa ja valoa, sekä voimaa  heidän elämäänsä.


Tavallisesti olen laittanut tänne blogipostaukseni loppuun musiikkivideon, nyt vain kuvan. Hän tuossa kuvassa edustaa musiikkia opinnoillaan ja työllään. Siltä varalta, että joku haluaa tietää hänestä tai hänen työstään jotain, laitan muutaman linkin. Niihin voi tutustua jos kiinnostaa ja linkit toimivat. (Hymiö)  Hymy valaisee ja lämmittää. Se yhdistää ihmisiä  kansainvälisesti, niin kuin musiikki. Musiikista voi sanoa: Music connect people!  

https://soundcloud.com/sauli-zinovjev    (tämä linkki on vaihdettu, edellisessä äänivirheitä)

http://www.issuex.fi/vahvaa-nayttoa/ 

https://www.youtube.com/watch?v=0iqOZWmTpjM&feature=youtu.be