16.10.2013

IRRALLISET

 
Minun mielestä, Mursu sanoi, - sinun kauneutesi on läpinäkyvää lajia!

     Öklö punastui. Hän kohotti kysyvästi päätään hämmentyneet läikät kasvoilla. Teki mieli kysyä, mitä Mursu tarkoitti.

Antaisitko tuon paidan!

Mursu liikahti taaksepäin, mutta tarttui kuitenkin peukalon ja etusormen kärjillä ohueen silkkipaitaan, jonka helma oli tuhraantunut. Siinä oli ulostusta tai verta. Hän viskasi sen nopeasti Öklölle. Paita leijasi ilmassa vuoteen yläpuolella ja laskeutui Öklön kasvoille.

Öklö nousi istumaan ja puki paidan kuin pikku lapsi: ensin käsi tuosta aukosta, sitten tuosta ja lopuksi pään yli.

Mitähän varten Mursu tekee kaiken niin vaikeaksi, hän ajatteli. Kaikkihan on ihan selvää. Me pidämme toisistamme. Ainakin minä pidän Mursusta. Ja kai Mursukin pitää minusta. Mitä varten hän muuten ilmestyisi tänne kutsumatta, silloin kun sitä vähiten odottaa.

Pidätkö sinä minusta? Öklö kysyi.

Mursu ei vastannut. Hän tuijotti mitään puhumatta, kiinnostuneen näköisenä enkelin kuvaa sivuseinällä. Öklöllä oli enkeleitä joka paikassa. Niitä riippui ikkunassa, niitä oli katossa ja kaapin päällä ja lampussa roikkui yksi kuin hirtettynä. Vuoteen yläpuolella niitä oli kokonainen lauma.

Mursu kumartui panemaan kenkiä jalkaansa. Hänen tylpät, paksut sormensa olivat vaikeuksissa kengännauhojen kanssa. Nauhat luikertelivat kuin kastemadot pakoon sormia, mutta viimein hän onnistui saamaan ne solmittua.

Mursu ähkäisi. Öklöä nauratti.

Tuletko sinä taas huomenna? Öklö kysyi. Hän toivoi, että Mursu vastaisi, mutta Mursu nousi seisomaan ja alkoi pukea pikkutakkia ylleen ja käveli ovelle.

Älä turhaan odottele! Mursu sanoi ovelta. – Minulla on paljon tekemistä. Kiitos nyt kuitenkin. Ja koeta ryhdistäytyä, ei elämä tähän pääty!

Ovi sulkeutui. Mursu oli mennyt. Öklö laskeutui takaisin makuuasentoon, kouhaisi tyynyä kädellään ja venytti itseään mielihyvää tuntien.

Koeta ryhdistäytyä! Öklöä hymyilytti. Hän työnsi varpaansa mahdollisimman kauas sängyn päätyä kohti, nosti sitten käsivartensa korvien ohi toiseen suuntaan kauas, kauas, vielä vähän kauemmaksi.

Minä ryhdistäydyn, hän ajatteli ja jatkoi venyttelyä.



6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

liisu

takerrun tuohon ryhdistäytyä-sanaan. ehkä pelkään että joku yhtäkkiä karjaisee korvaani: yritä nyt akka jumalauta ryhdistäytyä. jos sinäkin lyöt lossiksi, niin mitä tästä touhusta tulee. karjaisija ehkä ajattelee, että riittämiin pohdiskeltuani pieleen mennyttä elämääni päättäisin todella ryhdistäytyä.

jos olet lukenut uutisia, ryhdistäytyminen on iso juttu. taiteella olisi kuulemma erinomainen tilaisuus ryhdistäytyä, näyttää kyntensä ja tehdä kansakunnalle suuri palvelus: antaa meille visioita paremmasta huomenesta. päättäjien tulisi ryhdistäytyä, hyvinkään tahkon pitäis ryhdistäytyä. kirkon varsinkin pitäisi ryhdistäytyä, julistaa että taivaassa viimeistään saamme puhtaan luonnon takaisin. ja tietysti juopon pitäisi ryhdistäytyä, raitistua ja hoitaa asiansa.

mutta jos ei sitten kuitenkaan? jättäydyttäisiin vain suosiolla heitteille?

t. meri

Tarja kirjoitti...

Öklöhän tuntuu olevat jo ryhdistäytynyt, toisin kuin Mursu.

Liisu kirjoitti...

Aika inhottava sana tuo "ryhdistäydy!" on minustakin, meri.
Samaan äänensävyyn kuuluvat: Älä joutavoi! Siitä ei puhuta! Tekisit jotain hyödyllistä! ym. joita silloin tällöin kuuluu.

Kumma miten sanat voivat masentaa, vaikka niihin on kätketty ehkä positiivinen tarkoitus. Ehkä olisi opeteltava suhtautumaan positiivisesti kaikkeen, mitä sanotaan. Ehkä pitää ajatella, että "tuo on huolissaan minusta, miten herttaista", ja silloin tulee hyvä mieli.

meri, kuin jatkoksi edelliseen mielipiteiden vaihtoomme koskien sos.pornoa yms. tuli telkasta ohjelma seksistä kauppatavarana. Se oli kauheaa katseltavaa. Epäinhimillistä. Sellaista tapahtuu tälläkin hetkellä. Vaikea käsittää.

Liisu kirjoitti...

Tarja, voi niinkin olla. Ainakin hän näyttää olevan iloisella mielellä. :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä jotenkin nautin aina näistä sinun henkilöhahmojesi nimistä. Ne ovat niin voimakkaita, että luovat jo heti hahmosta tietynlaisen kuvan.

Liisu kirjoitti...

Olen samaa mieltä, Kirjailijatar, nimillä on vaikutusta ja ne luovat mielikuvia. Lapselle nimeä miettiessä sen parhaiten huomaa.
Ja jos kirjoittaa fiktiota, silloinkin joutuu miettimään, mikä nimi olisi sopiva. Vaikka joskus nimi voi olla "väärä" tarkoituksella. Se muuttaa heti jutun luonnetta.