JOSSE ja MARIA ( osa 2) TALO

(Tässä vaiheessa, kun tarina jatkuu, lienee syytä huomauttaa, että Josse oli oikeasti Joosef, vaikka häntä sanottiin Josseksi.
Jos Maria puhutteli miestään Joosefiksi, tämä suoristi selkänsä ja melkein karjahti (pahalla äänellä): ”JOOSEF? Haluatko, että olisimme JOOSEF JA MARIA! - Ei helvetti, ei tule kuuloonkaan! Liian taivaallista! Nyt eletään sentään 2000-lukua. Sano Josseksi vaan!”
Joosef (siis Josse) oli puuseppä. Parhainta laatua. Mutta sitäkään ei Jossen mielestä ollut syytä mainita. Jossen työhuone, missä hän yleensä puuhaili, sijaitsi pihan perällä metsän reunassa.)



TALO

Josse rakensi Marialle talon.
Sen katto on sateenkestävää viiden millin peltiä.
Seinät tuulenpitävää betonihierrettyä pintaa.
Ikkunat lämpöä eristävää kolminkertaista lasia.
Sen ovet on vahvistettu varmuuslukoilla.
Se lepää raudoitetulla sementtilaatalla.



Siinä vaiheessa, kun Josse suunnitteli taloa, siitä piti tulla kevyt. Niin kevyt, että sen olisi voinut ottaa vaikka kainaloon ja muuttaa tarvittaessa toiseen paikkaan. Suunnitteluvaiheessa se sitä olikin.
Mutta kun talo oli valmis, se oli iso ja painava.  
Pahinta, että he molemmat, sekä Josse että Maria, olivat kiinni talossa kuin liekanarussa.

Mutta Maria oli talosta ylpeä. Kaikille, jotka vain suostuivat kuulemaan, hän selitti innostuneena:

"Keittiö on talomme vatsa, WC sen takapuoli. Pannuhuone on sydän. Johdot ja putket suonet ja suolisto.
Tukirakenteet on rintaluita. Valtava parru korkealla katossa hallitsee koko taloa ja tukee kattoa.
Ulkokatto on kahteen suuntaan kammattu tukka, siistillä jakauksella. Ikkunat kirkkaina mutta totisina tuijottavat silmät. Ovi on suu, joka imaisee tulijan sisään tai sylkäisee ulos. Varmuuden vuoksi talossamme on kaksi ovea, toinen toisella puolen taloa. Jos joku, jolla on pahat mielessä, uhkaa tulla sisään toisesta ovesta, pääsemme toisesta pakoon!"


Sisältä talo oli tilava kuin sinivalaan vatsa. Jossen mielestä koko sen pinta-ala piti säilyttää yhtenä suurena huoneena ilman väliseiniä. Silloin he olisivat voineet hengittää vapaasti, eikä ahdistus oli alkanut heitä vaivata. Mutta kun kunnan valtuuttama tukevarakenteinen rakennustarkastaja kävi rakennusaikana tarkistusmatkalla, hän jo ennen kuin ennätti istuutua ikkunalaudalle, ensi töikseen parkaisi: "Tähän on äkkiä pystytettävä väliseinät, muuten lysähtää kasaan koko rotisko!" 
Eikä hän antanut periksi, vaikka Josse esitti tarkat lujuuslaskelmat.

Kuin vastapainoksi ja lohdutukseksi Josse päätti uhrata toisen pään taloa sisäpuutarhaksi. Siihen oli määrä tulla vihreälle nurmelle kukkapenkkejä (kehäkukkia ja orvokkeja) ja niiden keskelle pieni pulppuava suihkulähde, jonka ansiosta sisäilma pysyisi raikkaana. Kattoon hän aikoi ripustaa köysissä roikkuvan keinun (Marian vaatimuksesta niitä piti olla kaksi. Kummallekin omansa). Peräseinällä keinujen takana kukkuisi käki aina määrätunteina. Se muistuttaisi talvellakin kesästä. Suunnitelma oli vielä keskeneräinen, mutta se eli heidän mielessään. Käkikello oli jo valmiina takaseinällä.

Rakennustarvikkeiden piti olla mahdollisimman edullisia ja halpoja. Niinpä sisäkatto ja lattia oli tehty raakalaudasta, vain seinät oli höylättyä puuta. Tapetteja ei tarvittu. Kaksi väliseinää oli ollut pakko pystyttää, mutta Josse oli tehnyt ne irrallisiksi, niin että ne pystyi poistamaan milloin tahansa. Kosteat tilat, pannuhuone ja sauna mukaan luettuna, oli eristetty punatiilistä muuratulla muurilla. Tämä paloturvallisuuden takia.


Jo suunnitteluvaiheessa Jossella oli ollut mielessä kolme kuningasajatusta, joiden toteutumisesta hän oli erikoisen tarkka. Talon piti olla tilava, lämmin ja valoisa. 

Talolla ei valitettavasti ollut aivoja, jollei niillä tarkoitettu sähkökeskusta, joka oli pakollisen tuulikaapin seinämällä, tai öljypolttimen monimutkaisia laitteita, joita oli pannuhuoneessa. 
Ei sillä ollut myöskään käsivarsia (niin kuin Maria kuvitteli). Jalat oli kyllä suunnitteilla: isot, lujat rautapyörät, mutta niihinkin paikkakunnan rakennusvalvoja oli puuttunut ikävällä tavalla. Ne piti poistaa paitsi piirustuksista, myös ajatuksista.


MARIA:
Tämä talomme on minusta nyt jo kuin unelma, vaikka puolet suunnitelmista on vielä toteutumatta. Tässä voi jo hyvin asua. Ja miten hassua: minusta tämä talo tuntuu elävältä! Ihan kuin se hengittäisi. Joskus unessa jopa ruokin sitä. Minulla on vahva tunne, että tämä talomme kuuluu pääjalkaisiin. Cephal Opoda.


JOSSE:
Kun joskus pakkasyönä herää, ja talo natisee ja paukkuu ja kuuluu rapsahduksia, ja öljypoltin hurahtaa käyntiin, tulee mukava, melkein turvallinen olo. Voisi melkein luulla että joku valvoo meitä. Joku joka pitää meistä huolta.

                       

                              

                          John Cage / The Unavailable Memory of AS IT IS
                                 tekijä ABCDLJG. Piano: Alexei Lubimov