"Liisu se luudalla lakasee lattioita, la llallaa lala llaallaa...
En osaa runoilla. Olen pahoillani.
Hiski Salomaan kotimökillä olen käynyt. Se on purettu lato, ei se ole museo, se on pellon laidalla, muutama leppä siinä kasvaa. Kangasniemellä. On vaikea käsittää että siinä tönössä asui äiti ja - en minä nyt muista kuinkamonta, no - kuus lasta. Aika käsittämätöntä.
Kesät vielä jotenkin ymmärtää mutta talvet? Voi talvia, voi talvia.
(- huokaus -)
Ei Amerikassa monellakaan, jotka sinne Hiskin lailla muuttivat, sen paremmin mennyt kun oli Suomessa mennyt. Mutta harvalla huonomminkaan meni. - Ps. Torstai oli piikojen vapaapäivä. Se pitää tietää että käsittää tämän laulun idean.
Liisu on laiska, ei edes pölynimuria viitsisi käyttää, saati sitten luutaa, la llallaa lala llaallaa...
Oon käynyt Aleksis Kiven kuolinmökissä, Sibeliuksen Ainolassa, Dostojevskin kotona, Victor Hugon kotimuseossa, etc. Missä lie niiden asukkaat, eivät olleet kotona.
Talvea on vasta muutamia hiutaleita pihassa, mutta ilma kylmää kuin kovilla pakkasilla tapaa olla (-4C)
Kerran - olin silloin Amsterdamissa - ajattelin mennä Anne Frankin piilopaikkaa katsomaan. Sen talon edessä oli jono ja minä menin sen jonon jatkeeksi. Yks siinä jonossa sanoi mulle, ei se mikään opas ollut,mutta sanoi että "tää jonottaminen saattaa kestää puolitoista tuntia". Minuutin kun siinä jonotin... aloin ajatella, että "oonko mä näin tyhmä vai nää muut". Jalkanikin väsyivät. Ja mä menin lähi kapakkaan jossa otin yhden oluen (0.2 senttimetriä) ja katselin ikkunasta ulos. Siinä meni proomuja.
Ps. Sit kun sä, rakas Liisu kuolet, vuonna 2089, niin mää kyllä jonotan sun kotimuseoosi. Haluan nähdä mitä sää siellä oot kato itsekses puuhaillut. Muun muassa.
Ei sun mikis tarvi odottaa niin kauan, kyllä mä ennen kuolen. Viime viikolla yks päivä kun olin asioilla kaupungilla mulle tuli yhtäkkiä sellainen olo, että olin lyyhistyä kadulle, ja vaivoin jaksoin kävellä kotiin, söin siinä jotain ja heittäydyin sänkyyn ja ajattelin: Hyvästi elämä! Aika mukavaa oli."
Niin oli hatara olo, täysin voimaton, että en jaksanut nousta töihin, vaikka niitä oli jonossa odottamassa. Seuraavana aamuna olo oli jo parempi, oikeastaan aika hyvä ja uskalsin mennä uimaan. Kerroin uimakaverille väsymyskohtauksesta. Hän teki heti diagnoosin. "Söitkö eilen ennen asioille menoa?" - En koko päivänä, vastasin. "Selvä tapaus: Sokeritasapainohäiriö! Sun pitää syödä säännöllisesti ja pidä jotain syötävää taskussa. Mulla on suklaapatukka. Mulla on itsellä ollut sama juttu ja tiedän, miltä se tuntuu."
Iloisia vuosia sinnekin päin! Rauhallisia, ei sotia eikä muita kummeluksia eikä ikäviä asioita. Ja jos niitä tulee, niin yritetään siitä huolimatta olla positiivisesti ajattelevia. Se helpottaa omaa ja toisten oloa.
Hyvää uutta vuotta, Liisu! Minä olen katsonut sinun lausettasi monta kertaa, mutta on jäänyt kommentoimatta. Peruslause, kaikkien elämänohjeiden äiti. Muuta ei tarvita. Laulu on myös mieleeni.
Oivoi en käynyt edes jouluna, mutta Jussista samaa mieltä, en tiedä kuulinko ollenkaan. Vuosi on pitkällä eli 1/12 osa eletty joten en kehtaa enää uutta vuotta toivotella mut toivotan kuitenkin mitä parhainta 2016 vuoden jatkoa:)
16 kommenttia:
Hyvää joulua Liisu-tädille.
(Pokkaa ja kumartaa kiltisti. Ja antaa hymyilevän omenan lahjaksi.:)
Hyvää Joulua Liisulle
Toivoo Iines
Nyt joulupäivän aamuna sataa ja tuulee. Pilvet kiitävät taivaalla. Pidetään hatuista kiinni tai solmitaan huivi leuan alle!
Kiitos mikis ja Iines , Liisu on iloisella päällä ja tuntee kiitollisuutta elämästä, joka vaihtelee asteikolla 0-10.
Tällä hetkellä ollaan 9:ssä.
Ja koska nyt on 1. joulupäivä, voin toivottaa teille HYVÄÄ JOULUN jatkoa!
Ja nyt Liisu on NIIN hyvällä päällä, että muuttaa koko profiilikuvansa!
Ja mikis, en mä oo sun tätisi, mä oon sulle pelkkä LIISU! Huom. Muista!
Omena kelpasi. Söin sen heti, narsk, narsk... Maistui hyvälle.
Kylmää valoa! Ei. Lämmitän sitä hiukan, onkohan se nyt hyvä. Katsotaan!
"Liisu se luudalla lakasee lattioita,
la llallaa lala llaallaa...
En osaa runoilla. Olen pahoillani.
Hiski Salomaan kotimökillä olen käynyt. Se on purettu lato, ei se ole museo, se on pellon laidalla, muutama leppä siinä kasvaa. Kangasniemellä. On vaikea käsittää että siinä tönössä asui äiti ja - en minä nyt muista kuinkamonta, no - kuus lasta. Aika käsittämätöntä.
Kesät vielä jotenkin ymmärtää mutta talvet? Voi talvia, voi talvia.
(- huokaus -)
Ei Amerikassa monellakaan, jotka sinne Hiskin lailla muuttivat, sen paremmin mennyt kun oli Suomessa mennyt. Mutta harvalla huonomminkaan meni. - Ps. Torstai oli piikojen vapaapäivä. Se pitää tietää että käsittää tämän laulun idean.
tykkään tästä
Valkoista valoa, mikis!
Liisu on laiska, ei edes pölynimuria viitsisi käyttää, saati sitten luutaa, la llallaa lala llaallaa...
Oon käynyt Aleksis Kiven kuolinmökissä, Sibeliuksen Ainolassa, Dostojevskin kotona, Victor Hugon kotimuseossa, etc. Missä lie niiden asukkaat, eivät olleet kotona.
Talvea on vasta muutamia hiutaleita pihassa, mutta ilma kylmää kuin kovilla pakkasilla tapaa olla (-4C)
Kerran - olin silloin Amsterdamissa - ajattelin mennä Anne Frankin piilopaikkaa katsomaan. Sen talon edessä oli jono ja minä menin sen jonon jatkeeksi. Yks siinä jonossa sanoi mulle, ei se mikään opas ollut,mutta sanoi että "tää jonottaminen saattaa kestää puolitoista tuntia". Minuutin kun siinä jonotin... aloin ajatella, että "oonko mä näin tyhmä vai nää muut". Jalkanikin väsyivät. Ja mä menin lähi kapakkaan jossa otin yhden oluen (0.2 senttimetriä) ja katselin ikkunasta ulos. Siinä meni proomuja.
Ps. Sit kun sä, rakas Liisu kuolet, vuonna 2089, niin mää kyllä jonotan sun kotimuseoosi. Haluan nähdä mitä sää siellä oot kato itsekses puuhaillut. Muun muassa.
Ei vaineskaan !
Ei sun mikis tarvi odottaa niin kauan, kyllä mä ennen kuolen. Viime viikolla yks päivä kun olin asioilla kaupungilla mulle tuli yhtäkkiä sellainen olo, että olin lyyhistyä kadulle, ja vaivoin jaksoin kävellä kotiin, söin siinä jotain ja heittäydyin sänkyyn ja ajattelin: Hyvästi elämä! Aika mukavaa oli."
Niin oli hatara olo, täysin voimaton, että en jaksanut nousta töihin, vaikka niitä oli jonossa odottamassa.
Seuraavana aamuna olo oli jo parempi, oikeastaan aika hyvä ja uskalsin mennä uimaan. Kerroin uimakaverille väsymyskohtauksesta. Hän teki heti diagnoosin. "Söitkö eilen ennen asioille menoa?" - En koko päivänä, vastasin.
"Selvä tapaus: Sokeritasapainohäiriö! Sun pitää syödä säännöllisesti ja pidä jotain syötävää taskussa.
Mulla on suklaapatukka. Mulla on itsellä ollut sama juttu ja tiedän, miltä se tuntuu."
Joulua en ehtinyt toivottaa, mutta kaunista, viisasta ja hyvää uutta vuotta!
Kiitos, kirjailijatar! HYVÄÄ UUTTA VUOTTA SINULLE JA PERHEELLESI !
Iloisia vuosia Liisulle paljon! toivoo
... toivoo Anonyymi?
Iloisia vuosia sinnekin päin! Rauhallisia, ei sotia eikä muita kummeluksia eikä ikäviä asioita.
Ja jos niitä tulee, niin yritetään siitä huolimatta olla positiivisesti ajattelevia. Se helpottaa omaa ja toisten oloa.
Hyvää uutta vuotta, Liisu!
Minä olen katsonut sinun lausettasi monta kertaa, mutta on jäänyt kommentoimatta.
Peruslause, kaikkien elämänohjeiden äiti. Muuta ei tarvita. Laulu on myös mieleeni.
Oivoi en käynyt edes jouluna, mutta Jussista samaa mieltä, en tiedä kuulinko ollenkaan. Vuosi on pitkällä eli 1/12 osa eletty joten en kehtaa enää uutta vuotta toivotella mut toivotan kuitenkin mitä parhainta 2016 vuoden jatkoa:)
Lähetä kommentti