Käväisy Balzacin maailmassa

”Hei, haluaisitko käydä minun kanssa tervehtimässä Honeré de Balzacia?”

”Ai ketä? No ei kiinnosta. Vanha ukko, kuollut jo aikoja sitten.”

”Mutta kuule, katsos tätä! Usko tai älä, tämä on kiinnostava!”

Liisulla on kädessä Balzacin Tuntematon mestariteos ja muita novelleja, melko uusi suomennos.

Hän heilauttaa sitä houkuttelevasti, ja häntä naurattaa.

”On siinä naisiakin”, hän sanoo. ”Balzac oli kiinnostunut naisista ja hänellä oli runsaasti naisystäviä, jotka ihailivat häntä ja joitten kanssa hän seurusteli. Naimisiin hän meni vasta vähän ennen kuolemaansa. Viisas mies. Ei sitoutunut turhan aikaisin. Säilytti vapautensa. Kuoli 1850, 51 vuotiaana.”

Ja totta vieköön, onhan siitä aikaa, kun tämä kirja näki ensimmäistä kertaa päivänvalon. Siinä on kolme novellia, joista ensimmäinen, niminovelli, julkaistiin pariisilaisessa aikakauslehdessä 1831. Balzac oli silloin 32 vuotias. Kaikki kolme liitettiin 1840 kokonaisuuteen La Comédie Humaine, josta oli tarkoitus tulla suurteos, mutta joka jäi sittemmin kesken.

Ja Liisu jatkaa ja kertoo, että hän ihastui teoksessa jo sen esipuheeseen, jonka on kirjoittanut kirjan suomentaja Virpi Hämeen-Anttila. Se on tavallista pitempi ja mielenkiintoinen ja siitä sai paljon tietoa, joka jäi mieleen. Siinä on myös eläviä yksityiskohtia, esimerkiksi että vaikka Honore-poika ei juuri menestynyt koulussa, hän haaveili jo lapsena loistavasta tulevaisuudesta. Ja että Honoréta oli loukannut syvästi kun hänen vanhempansa eivät tuntuneet olevan kovin kiinnostuneita hänestä. Hänet lähetettiin heti syntymän jälkeen imettäjän luo, jossa hän oli neljä vuotiaaksi, ja kahdeksan vuotiaana hänet toimitettiin kouluun, jossa ei juuri kukaan käynyt häntä edes katsomassa.

Näinkin laskelmoivia voivat vanhemmat olla. Toisaalta halutaan perheen kunnian vuoksi, että poika saa opetusta, ettei hänestä tulisi mikään hulttio, mutta toisaalta hänen pitää oppia itse toimimaan, tukeutumatta liiaksi vanhempiinsa, mikä periaatteessa on ihan hyvä asia. Mutta esipuheen mukaan syynä oli myös se, että vanhemmat, varsinkin äiti, olivat niin tarkkoja rahasta, ettei mitään ”turhia” menoja suvaittu.

Ehkä se oli Honorélle hyväksi. Hän sai myös siedätyshoitoa köyhyyttä vastaan. Vanhemmat lähettivät pojalleen niin niukasti rahaa, että hän ”palasi viidentoista iässä kotiin sairaana ja laihana kuin haudasta karannut”, esipuhe sanoo. Mutta mitä siitä seurasi? Honoré otti pian omillaan ollessaan vahingon takaisin. Se näkyy jo tästä kuvasta, ilmeestä ja käden elkeestä. Siinä hän nyt meille poseeraa. Näkee, että se on hänelle mieluista. Hän halusi näkyväksi hahmoksi.

Kuva on lainattu Wikipediasta. Siellä on myös paljon muuta tietoa hänestä. Kannattaa käydä katsomassa. Balzac näyttää iloiselta velikullalta. Ja sellainen hän kuuleman mukaan oli. Mutta myös yritteliäs. Opiskelujensa jälkeen hän parikymppisenä aloitti varsinaisen kirjailijauransa. Kirjoittamisen ohella hän teki paljon muuta. Perusti mm. kirjapainon, joka ei menestynyt, mutta ei hän vastoinkäymisistä lannistunut. Kirjapainon konkurssin jälkeen hänen otteensa kirjoittamiseen vain tiivistyi. Hän ”puski töitä kuin härkä (jopa 15 000 sanaa illassa)", kertoo esipuhe. Kai siinä yötä otettiin lisäksi. 15 tuntia päivässä, vahvistaa Wikipedia. Mutta koskaan hän ei rikastunut, ei. Hän vain esiintyi varakkaana. Hän kalusti asuntonsa ylellisesti ja kirjoitti valkoisessa munkinkaavussa, josta tuli hänen tavaramerkkinsä, sekin kerrotaan esipuheessa. 
Minun ei tarvitse kuin sulkea silmät, Liisu sanoo, niin näen hänet pasteeraamassa Pariisin katuja hattu kallellaan, kädessä laajoja kaaria tekevä turkoosein koristettu kävelykeppi. 

Toisin sanoen hän tuli hyvin toimeen elämällä yli varojensa. Aika rohkea, mutta vaarallinen esimerkki. Se oli ehkä seurauksena vanhempien rokottamisesta köyhyyttä vastaan. Ei kovin hyvä kasvatusmalli, vai mitä?

Balzacin tuotanto on laaja. Jos olet kuullut kirjoista Ukko Goriot, Saiturin tytär ja Bette-serkku, tiedät hänen tunnetuimmat teoksensa. Minulla on hyllyssä Pons-serkku, Liisu sanoo. Mutta tämän, Tuntemattoman mestariteoksen olen lainannut kirjastosta. Painos on kai loppuun myyty. Ehkä siitä tulee vielä uusi painos, toivotaan.

Täällä kirjan takakannessa sanotaan: ”Suomalaisella lukijakunnalla on nyt ensi kertaa tilaisuus tutustua kertomakirjallisuuden jättiläisen modernismia ennakoiviin avainnovelleihin.”

Niitä on, kuten sanottu, kolme kappaletta. Niistä ensimmäiseen, niminovelliin, voitais käydä yhdessä tutustumassa. Kiinnostaisiko se sinua?

Kirja: Honoré de Balzac Tuntematon mestariteos ja muita novelleja, kustantaja Basam Books, painovuosi 2002.