Onpa
kurja pyöräkeli! Yöllinen lumisade sohjuna, vetisenä hyhmänä,
ja etupyörä suihkuttaa kengät ja sukat märiksi. Tuuli puskee
vastaan ja saa ponnistella päästäkseen eteenpäin. Mutta ei siedä
hidastella. Kuoleva odottaa - tai ainakin hänen omaisensa. Tarkkaa
tilannetta en tiedä. Pitää mennä tapaamaan sairasta vanhusta,
omaisten pyynnöstä. Vanhus kyselee, mitä on kuoleman jälkeen,
eivätkä he osaa vastata.
Minäkö
sitten osaan?
Ei
helvetti! (sinnekö joudun?) Pappi olen, mutten
tiedä mitään. Pastori, sanovat. Joka kerran kun se sana sanotaan
minulle, hämmennyn, minuako sillä tarkoitetaan. En tunne itseäni
papiksi, en tunne täyttäväni vaatimuksia. Epäilen itseäni. Elän
kaavojen varassa. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen menossa
kuolevan luo ja huhhuh, mitä hänelle sanoisin.
Pitäisihän
minun tietää. Olen opiskellut teologisessa tiedekunnassa,
osallistunut ordinaatiokoulutukseen, saanut vokaation,
pappisvihkimyksen ja viran. Kaiken mitä papilta vaaditaan olen
tehnyt. Vieläpä hyvin arvosanoin. Mutta miten minusta tuntuu, että
olen susi lammasten vaatteissa; huono vertaus. Pikemminkin kala,
jolla on ilmarakko vatsassa, jonka avulla se selviää. Tunnistan
hyvin sisälläni ilmakuplan, tyhjän tilan. Se ei tietämystäni
paranna.
Minne
ovat oppini kadonneet?
Jopa
kirkkohistoria, joka oli mieliaineeni, on asettunut vastustamaan
minua. Se näyttää nykyisyydestä katsoen sarjalta riiteleviä
kirkolliskokouksia, taisteluja ja uskonsotia.
Herra
armahtakoon ihmisiä, jotka ovat niiden tähden menettäneet
uskonsa tai jopa henkensä.
Ensimmäinen
kokous. Nikaiassa. Vuosi 325. Ilmiriita onko Kristus ihminen vai
Jumala.
(Älä
pidä muita jumalia minun rinnalla.) Areioksen opin mukaan
hän oli luotu olento, joka oli ihmisille esikuva ja opettaja.
Athanasios, joka oli toisen suunnan tärkein vaikuttaja,
julisti että hän, Kristus, oli syntynyt eikä tehty, ja samaa
olemusta kuin Jumala. Viisi kertaa Athanasios ajettiin maanpakoon ja
hän oli jo kuollut, kun toisessa, Konstantinnopolissa vuonna 381
pidetyssä kirkolliskokouksessa päätettiin, että Kristus on
Jumalan Poika. Sitten vielä lisättiin Pyhä Henki. Ja
kolminaisuusoppi oli siinä. Sama jota vieläkin kuulee kirkoissa
yhteen ääneen toistettuna uskontunnustuksena.
Se
on hyvä mittari. Sillä voi mitata ihmisen uskoa. Antaako äänensä
kietoutua toisiin ääniin tosissaan, vai tekeekö sen pakon tai tavan vuoksi.
Minä
mieluummin kuuntelisin sivusta tuota hitaasti etenevää äänimassaa,
joka matalana, hellyttävän karheana ja monisäikeisenä, valuu
pitkin kirkon permantoa, kohti alttaritaulua.
Siunatut
seurakuntalaiset! Ovat
valmiita tekemään, mitä pyydetään ja noudattavat mielellään
perinteitä.
Miksi minä
en tee sitä mielelläni. Sitä minä ihmettelen. Koko ajan se
kaivertaa mieltä.
En
pysty. Se on vaikeaa minulle. Papille? Hullua! Mutta omatuntoni
ratisee joka kerran kun avaan suuni ja kuulen ääneni. Se ei ole
minun ääni. Se on Tuomaan, epäilijän ääni.
Voiko
olla totta, että petän seurakuntaani, olen vilpillinen asioissa,
joissa minun pitäisi heitä ohjata, näyttää esimerkkiä. Se on
niin vaikea asia, itselleni, että se tekee kipeää.
Olen
ja en ole mukana. Herra minua
armahda!
Yritän
ottaa esimerkkiä kollegoista. He näyttävät pystyviltä ja
vakailta. Hyvä omatunto loistaa heidän kasvoiltaan, he ovat
tyytyväisiä itseensä. He ovat saaneet uskonvarmuuden. Se minulta
puuttuu. On se minulla ollut, joskus.
Istuttiin
iltanuotiolla rippileirillä. Kipinät sinkoilivat tummuvalle
taivaalle, seurasin niiden lentoa. Laulettiin virttä Jeesuksesta.
Nuotion yläpuolella näkyi tähtiä. Ne olivat äärettömän
etäällä. Ja sitten se tapahtui. Näky. Sieltä jostain korkealta,
tähtien takaa, laskeutui valopilvi. Se jäi leijumaan lähelle
nuotiota. Suureni ja vaaleni kunnes muuttui punaiseksi, ja sen
keskiössä seisoi kirkas, valoisa hahmo. Se näytti Jeesukselta. Hän
ojensi kätensä ja siunasi meitä nuotiolla istuvia. Hänen
vieressään seisoi kaksi miestä, ehkä apostoleita, joista meille
oli kerrottu. Ja se näky oli niin kirkas, että silmiin koski.
Suojelin kasvoja käsillä ja heittäydyin maahan säikähdyksestä.
Luulin, että me kaikki olimme yhtä pelästyneitä ja möyrimme
mullassa. Mutta kun nousin, huomasin, että pilvi oli haihtunut.
Taivas oli tyhjä. Vain tähdet loistivat kaukana yläpuolella, ja
me istuimme samoilla paikoilla, samassa asennossa. Tuli oli hiipunut
nuotiossa. Oli kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Olin
hämilläni ja ajattelin että se oli unta. Ehkä olin hetkeksi
nukahtanut. Minähän näen aina unia. Kerran näin unessa ristin,
joka loisti suurena ja hehkuvana taivaalla. Mutta en minä sitä
pelästynyt. Nyt ihmettelin, kun väsymys, jota olin tuntenut, oli
poissa. Toiset haukottelivat. Oli aika mennä nukkumaan, mutta en
saanut unta koko yönä. Tuntui kuin siitä valoisasta olennosta
olisi valunut sisääni jotain kirkasta ja puhdasta, joka sai minut
näkemään kaiken kauniina, luonnon, eläimet, ihmiset.
Luulen,
että se oli Pyhä Henki, joka kosketti minua. Tunsin, että jokin
oli minussa muuttunut. Kaikki oli erilaista kuin aikaisemmin. Kotona
ihmettelivät. Kaverit alkoivat karttaa minua, heidän mielestään
minusta oli tullut omituinen. Uskon että näky vaikutti minuun ja
koko elämääni. - Naurettavaa. Nuoren pojan etsikkoaikaa se oli.
Tai sitten pelkkää mielikuvitusta. Olin kyllä siihen aikaan
tavallista herkempi. Mutta ei ihme että hakeuduin myöhemmin
opiskelemaan teologiaa. Ja vaikka se jossain mielessä oli minulle
pettymys, ajattelin, että syy oli minussa ja otin kiitollisena ottaa
vastaan kaiken, mitä opetettiin ja puhuttiin.
Ja
tässä on tulos. Minne on kadonnut kaikki se hyvä ja kaunis. Paha
on levinnyt kaikkialle. Joka puolella käydään riitoja ja
taisteluja. Ihanteet ovat sortuneet. Diktaattorit kaatuvat
kiihtyvällä vauhdilla. hmisten itsekkyys on lisääntynyt, millään
ei ole enää merkitystä. Kaikki pettävät toisiaan. Maailma on
tullut hulluksi. Hullu, hullu maailma!
Minne
minä olen menossa. Kuolevan luo. Vikakatu viisi. Rappu A. Siellä
minua odotetaan.
Pyöräilen
mielelläni, mutta tällaisella säällä se on kaikkea muuta kuin
mukavaa.
-
Tulikohan muuten matkaehtoollissetti mukaan, entä kasukka? Liperit minulla
on jo valmiiksi kaulassa… Tuolla se näkyy olevan, koko pakkaus
tarakalla, hyvin ristisiteellä sidottuna.
Tuuli
tuntuu muuttuneen myrskyksi. Puut heiluvat uhkaavasti. Vaikeaa
pysytellä pystyssä. Ilmanpaine heiluttelee pyörää, työntää
välillä eteenpäin, välillä on kaataa nurin. Ihmisiä ei näy,
mutta autoja surahtelee ohi molempiin suuntiin. Poljen, poljen.
Lisään vauhtia. Minulla on hiki, selkä märkänä, otsalta virtaa
vettä. Kirvelee silmiä. Ylämäet on hankalia. Mutta kohta olen
perillä. Saatana tuota autoa! Roiskautti lammikollisen kuraa
ja loskaa niskaani, oli ajaa päälle. Tuolla se, Jumalan vastavoima,
menee jo kaukana… vieläkin pyörä tärisee. Etupyörä
heittelehtii pahasti. Eihän tätä rakkinetta saa millään pysymään
pystyssä! Herrajumala, en hallitse tätä, hui, nyt käy
huonosti…apua!
Tässä
nyt makaan ojanpohjalla. Olipa huima pudotus! Noin korkea penkka,
ihan hirvittää. Tähänkö se kiire päättyi...
Joka
paikka on turtana. En pysty nousemaan. Niska on kipeä, olkapää on
omituisesti siirynyt leuan alle. Vasemman jalan nilkka on väärinpäin,
se on varmaan poikki. Onneksi oli kypärä päässä. Kännykkä
olisi nyt tarpeen.
Mites
pyörä? … Se on sarvet ylöspäin kuin etanalla, takapyörä
vääntynyt. Ehtoollislaukku sitkeästi tarakalla, puoleksi veteen
uponneena.
Onneksi
olen hengissä!
Sinäkö
näpäytit minua, Jumala? Se oli oikein. Ihan tarpeellista. En ole
ansainnut armoasi...
Mutta
entä se sairas vanhus! Hyvänen aika. Hänet olin unohtaa. Hän
on ansainnut armosi! Auta häntä hyvä Jumala, parhaasi mukaan! Tai
mikä minä olen Sinua määräilemään, itse Sinä tiedät paremmin
kuin kukaan, mikä meille on parhaaksi. Sinulle pitäisi antaa
työrauha.
Äläkä
välitä, että epäilen Sinua. Eihän sillä ole merkitystä. Ja
kaikki nekin, jotka kieltävät olemassaolosi, osoittavat jo
kiellollaan, että olet heillekin olemassa. Eihän sellaista voi
kieltää mitä ei ole.
Tarvitsemme
Sinua, Jumala. Minkälaista olisi, jos Sinun tilalla olisi ihminen? En tiedä, kuka tätä kaikkea ohjaa? Monet sanovat, että se olisit
Sinä. Vai voisiko maailmankaikkeus toimia itsestään, en käsitä,
ihmisjärki on rajallinen. Monia asioita eläimet osaavat paremmin
kuin ihmiset. Mitä siitä seuraisi, jos maapallo ja koko maailmankaikkeus,
olisi ihmisen määräysvallassa. Herra varjelkoon meitä siitä!
Onpa
hiljaista. Tuuli on tyyntynyt, alkaa jo hämärtää. Ihme, ettei
minulla ole pahemmin kipuja jos makaan liikkumatta. Ehkä hermokeskus
on tärähtänyt tai kipukynnys ylittynyt tuota rinnettä kieriessä.
On
alkanut sataa lunta. Pieniä lumitähtiä leijuu ilmassa, ne tulevat
lähelle, laskeutuvat kasvoille ja sulavat. Jos lunta tulee
tarpeeksi, sataa koko yön, en enää erotu maasta. Muutun valkeaksi
kumpareeksi, eikä kukaan huomaa minua.
Kumma
miten hyvä ja levollinen olo minulla on. Helpottunut. Tähän voisi
vaikka kuolla.
Mitenkähän
se sairas siellä, Vikakatu viidessä, vieläköhän hän odottaa
minua. Nyt tiedän mitä hänelle sanoisin. Olen tullut siihen
tulokseen tämän matkan aikana, että on kolme asiaa, joista ihmisen
ei tarvitse olla huolissaan. Ne ovat: syntyminen, kuolema ja Jumala.
29 kommenttia:
Hieno kuva ja vielä hienompi kirjoitus. Hyvin paljon samoja mietteitä on ollut itselläkin, helppo yhtyä papin ajatuksiin, varsinkin lopussa:) Luen tämän ajatuksella vielä uudelleen, nyt en jaksa..
Kiitos, Mustis, kauniista sanoistasi!
Oli TOSI vaikeaa kuvitella, minkälaista olisi olla pappi!
Mietin itsekin joskus tuota teologista ja papin hommaa ja juuri ajatusta siitä, mitä sanoa kuolevalle ihmiselle.
Usko ja siitä puhuminen ovat ehkä yksi vaikeimmista asioista, vähintään yhtä vaikeita kuin rakkaus. Ne ovat ja eivät ole sanojen tuolla puolen.
Miten antaa toiselle signaali siitä mitä kokee, ja sitten tuo kuoleva ihminen: miten vakuuttaa joku iankaikkisuudesta, Jumalasta ja muusta sellaisesta joka ei ole yhdenkään ihmisen käsissä, vaan joka kaikki on lahjaa ihmisen ulkopuolelta.
Itekin rinnastaisin uskon ja rakkauden (toki siihen voisi lisätä sen 'toivon').
Uskoon tulemisessa, josta kuulee puhuttavan, on mielestäni jotain samaa kuin rakastumisessa (se karkottaa järjen).
Jälkimmäisen olen kokenut tarkasti laskettavat 4 kertaa :), joista vain yksi on asettunut paikalleen, muut ovat onnellisesti hälvenneet.
Uskoon tulemista en ole kokenut. Enkä haluakaan, en myöskään rakastumista.
Ne ovat molemmat mysteerejä, joitten kokeminen verottaa ihmistä, vaikka saattaa myös antaa jotain.
Teologian opiskelu on monelle hartaalle ihmiselle pettymys, luulee peikko, ja on se vähän kuullut sellaista viisailta miähiltäkin. Peikko kyllä luulee, että usko ja tieto sopivat huonosti yhteen. Jos tietää jotain, ei voi uskoa (usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mitä ei näe...) ja jos uskoo, ei voi tietää. Miten siis opiskella uskonasioita... siksi opiskellaan teologiaa, uskonnon tutkimista :)
Kiitos kommentista, peikko, kuullostaa uskottavalta.
Kun vain tietäisi, mitä ja ketä uskoa. Ei minusta olisi papiksi. Se ainakin tuli todistettua.
Minulla oli kerran ystävä joka oli päässyt töihin Seurakuntaan. Me molemmat olimme hyvin nuoria. Äitini, kun tämä ystäväni kerran oli minun luoinani kylässä, tarjosi meille limodaania. Plus paakelsia. Kun äitini kysyi tältä ystävältäni (Kalevi), että mitä sinä siellä Seurakunnassa teet, oletko haudankaivaja...? Niin tämä ystäväni vastasi (valehteli) että "ei minun tehtäväni siellä niin yksinkertaista ole". - Vitut, olipas. (Kyllä minä sen tiesin.)
Ps. Anteeksi rumat sanani. Mutta monet ihmiset (+ muut objektit) ovat vain kiroilemisen arvoisia. (rakas liisuseni)
Ja sinä, liisukiltti, kun aina pongaat (ja pompautat) noita jumalattoman nättejä musiikkikappaleita, niin minäkin yritän:
http://www.youtube.com/watch?v=ZkZ_ihsn404
Olin aikoinani merimiehenä. Se oli... no, sellaista. (Aika aikaa kutakin, sanoi Pässi Puupponen.)
Ps. Ellet osaa ranskaa, jota hämmästelen kovasti koska itsekään en osaa, niin tässä versio ko. kipaleesta suomeksi:
http://www.youtube.com/watch?v=dxpsrXGBQUU
Hei, mikis (miks pienellä?) Liisukin oli ennen liisu, mutta kun aloin ylpistyä, ja nostin pään pystyyn, ryhti suoristui ja pää ojentui (kunnes se alkoi taas riippua, mutta nyt se riippuu isosti).
Kuule, jos en väärin muista, yksi mun mutkikas sukulainen oli haudankaivaja (huhu kulkee). Kunnioitettu ammatti. Ei kaivinkoneita, elettiin lapiokautta... Minäkin olen kaivanut hautoja lusikalla lapsena pienille kuolleille mönkiäsille. Ja olen minä lukenut kirjankin (Oates: Haudankaivajan tytär). Se oli hyvä kirja.
Rumista sanoista sanoisin, että ne antaa voimaa, niin tylsiin teksteihin kuin ihmisiinkin. Ne on oikeita Voimasanoja. Mutta jos käyttää niitä liikaa, ne kuluvat. Ja sitten pitäisi keksiä uusia. Eikä sellaisiksi kelpaa mitkä sanat tahansa. Olen niihin tottunut, liikaakin, pirulauta! (= piru auta).
Ps. mikis,
tuo linkkisi sopii hyvin tähän juttuun, se on kuin pallo vangin jalassa.
Tuo kuvaamani pappiparka, joka ei tuntenut itseään papiksi, oli epävarmuutensa vanki.
Pallo oli taas tuo toisenlainen elämä, jota linkkisi esittelee. Ehkä papin olisi pitänyt ruveta merimieheksi.
Mietin pitkään kumpi versio niistä olisi parempi: Jacques Brel vai Saara Pakkasvirta. Molemmilla on puolensa.
Sopuratkaisu: molemmat hyviä vähän eri tavalla. Täräyttivät!
Tämä kaverini, Kalevi, siis halusi olla jotain enemmän kuin mitä... no, oli. Siksi hän vastasi, kopeasti, äidilleni että "no eihän minun tehtäväni seurakunnassa niin vähäpätöistä ole sentään että haudankaivaja siellä olisin..." tms.
Minun mielestäni haudankaivaja on upea ammatti! Ja äitiäni oli ihan turha huijata; hän oli hyvin vahva ihminen. Minäkin, mikko repolainen, kun joskus yritin puhua "vähän muunneltua totuutta", niin riitti että hän katsoi minua silmiin, ja kohotti toista kulmakarvaansa... no joo, se riitti. Alkoi hävettää. Ja rupesin taas puhumaan totta.
Äitini muuten oli, kun katson Ansa Ikosta, ihan saman näköinen. Kaunis.
Hei , mikis, rehellisyys maan perii, sanotaan. Mutta minkälaisen maan, sitä ei kerrota, savimaan vai multamaan, tai ehkä hautausmaan?
Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, että heräisi aamulla hyvällä tuulella.
Hyvää huomenta. Kaikille!
On aamu. Heräsin (hyvällä tuulella).
Aurinko paistaa, eikö ole ihmeellistä!
Aurinko, kirkas aurinko, rakas ystävämme (sopivan etäinen)!
Kaikkien näiden synkkien miettimisten ja pohtimisten jälkeen päätin tänä aamuna, että niin kuin aurinko, minäkin haluan katsella tätä synkkää maailmaa vähän valoisammalta puolelta ja vähän valoisimmin silmin.
Te,hyvät kommentoijat, olette (ehkä tietämättänne), auttaneet tässä suuressa, epätoivoisessa yrityksessä enemmän kuin ehkä arvaattekaan! Kiitos!
Enemmän valoa, enemmän kirkkautta, enemmän hyvää mieltä!
Kiva, että olet iloinen !
Iloiset ihmiset ovat kivoja. Säteleväisiä.
Minullekin tuli hyvä mieli, sinusta, ja heti.
This is whү people be partіal to the Street Fighter with the very first place.
Super Mantra Gayatri that oozes ԝith true discгimination, gгeat thinking, goоdwill towards all, inspiration,
polite behavior, bгight fսture etc is the Mantra
of a New Eгa wɦich sҺall pervade this entire ԝorld.
Vіsit my youtube channel for а ton of stuff like
this and check out my site.
Here is my homepage - Call Of Duty Ghosts Steam Key Generator
Now tҺere is ɑ neա entrant, a new unit, introduced іn tɦis update.
Builder- Rebuilds and alsߋ consolidates buildings fastger tɦrough 1 day per builder.
Βut ѕince fanatics aгe loyal addicts aոd cannot wait, maոy may hɑve already
maԁe reservations on tthe lаtest model.
Feel free tο surf to my website - Clash of clans cheats
Ƭo set your margins in Microsoft Worԁ click
on File\Page Setup aոd change top to 1. With this device, yoս can compete online,
ԁownload arcade games, game demos, tгaileгs,
TV sҺоաs, music and mߋvies, access to third-partу media streaming application.
The pro version will also keep you from being seɑked out by κillstreaks.
Feеl free to visit my web site; Call Of Duty Ghosts Steam Keygen []
Teksti oli sekava, oli vaikea jaksaa lukea kaikkia esim kirkkohistorian yksityiskohtia. Epäyasainen teksti, mutta ajatus oli hyvä!
Anonyymi, samaa mieltä, sillä erotuksella, että lisäisin: teksti on liian pitkä ja ajatus erittäin epäonnistunut.
En suosittele ketään, joka ei ole pappi, rupeamaan papiksi edes ajatuksissaan.
Se on aivan liian kamalaa ja vaikea homma. :D
AnԀ so apply for homosexual and gay adult dating sites without cost
homosexual aոd gay гomance at the cost connected with cost-fгee
ɑnd like the appreciate in addition tο romɑntic endeavors.
Last weekend we I met Kathy at the fever ρɑrty and we had a nice time
together. Adult dating websites aгe constantly incгeasing
their popularіty and offer features likе from video cɦat to instant messaging and
adult foгums, all in onе place, free or paid, depending оn the weƅsite one choose to register with.
Feel free to visіt my ƅlog ... free adult dating ()
Hei, olin tänään ristiäisissä, jossa kastettiin pieni suloinen vauva, Se itkeskeli ei mitenkään rääkyvästi vaan pitemminkin tunteikkaasti kuin olisi sillä tavoin halunnut ilmoittaa olevansa ei vain objekti, vaan myös subjekti. Kaikki sujui moitteettomasti, paikalla oli runsaasti väkeä.
Satuin istumaan yleisön joukossa, ja myöhemmässä vaiheessa pastori, joka oli lapsen kastanut, istui vieressä. Käytin tilaisuutta hyväkseni. Kysyin häneltä, onko pappien joukossa sellaisia, jotka ovat epävarmoja, tai epäileviä. Hän myönsi niin olevan. Sanoi itselläänkin olleen sellaisen vaiheen (tyhjän ja pimeän) ja kertoi kirjallisuudesta esimerkkejä.
Kysyin myös, mitä hän osaisi sanoa kuolevalle, jos tämä kysyisi, mitä on kuoleman jälkeen. Hän sanoi rukoilevansa sairaan kanssa
Palaan vielä tuon Anonyymin kirjoitukseen, jossa sanottiin tekstiä sekavaksi ja epätasaiseki ja varsinkin kirkkohistorian osuutta vaikealukuiseksi.
Totta. Oikeasta asiasta hän puhuu. Mutta iitseasiassa yritin kaikkeni, että olisin osannut kuvata vielä sekavammin ihmisen ajatuksia, joka siinä pyörällä ajeli. Minusta hänen ajatuksensa olivat liiankin tarkoituksenmukaisia. Liian rakenteellisia ajatuksiksi, joita ainakin minun päässäni sekoileeja vilisee pikku pätkinä , niitä tulee ja menee ilman minkäänlaisia suoria teemoja. Asiat hypähtelevät pään sisässä, ja heittelevät kuperkeikkoja. Jotain sellaista tavoittelin. Luontevaa ajattelua. Mutta epäonnistuin. En pystynyt siihen.
Tuo kirkkohistoria osuus oli yritys saada pappia osoittamaan tietojaan edes ajatuksissaan, Ja se oli tietysti hullu ajatus minulta. Kenelle hänellä oli muka velvollisuus kertoa uskonntunnustuksen syntyhistoriaa? Minua se kiinnosti. Siksi siitä papin piti puhua, voi raukkaa.
Mutta totuus on, että kun tuolla tämänpäiväisessä juhlatilaisuudessa piti yhteen ääneen lausua uskontunnustus kastajapapin kehotuksesta, olin hiljaa ja vain kuuntelin sitä.
Osaat kirjoittaa, se ei ole siis sinulta pois. Se mitä et osaa on mitä olet unohtanut.
Kiva sinä olet ihmisenä. Kivempi kuin moni. Ja sinun ajatuksesi ovat rakastettavia. Ne ovat ehjiä.
Mikis, olet ns. rakastettava ihminen. Sellaisiakin on olemassa. Ihmisiä, jotka ovat hyväntahtoisia ja osaavat katsoa asioita sen verran etäältä, että ne näyttävät jo jotenkin huvittavilta, vähän hassuilta ja omalaatuisuudessaan mielenkiintoisilta.
Ihmisiä, joilla on tämmöinen näkemisen taito, johon on usein yhdistyneenä sekä lähi- että kaukonäky, ei ole paljon, saisi olla enemmän, asiat maailmassa sujuisivat silloin ehkä paremmin.
Hyvä sana silloin tällöin tekee jo ihmeitä. Mutta miks niitä hyviä sanoja on niin vaikea sanoa, sitä ihmettelen.
Jos sanot jollekin esimerkiksi: Hei, sä oot hyvä jätkä! Se haluaakin olla hyvä jätkä (vaikka mielessään tuntee, ettei ole, ja sitä nolottaa, muttta sit se ainakin yrittää olla sitä.)
Toinen vaihtoehto: jos se ei oo hyvä jätkä ihan oikeesti, se iskee sinua puukolla selkään.
Kiitos muuten. Tästä saankin uuden kirjoitusaiheen: MISTÄ sanat tulevat? :)
Ajattelin näin - Liisu - kun olen lukenut sinua toisissa yhteyksissä, kommenttejasi, että noin minäkin sanoisin. Jos...
osaisin olla yhtä vilpitön, kuin Sinä.
En osaa!
(siksi niin rakastettava ihminen minulle oletkin)
Thank you, mikis! I'm childish. :D
Kaikki,
mitä lapsi kokee näkee ja tekee,
on jotain jota voi vain kaukaa kaihota.
Ole lapsi, ole vaan. Sittenhän meitä tässä on kaksi.
Kiitos, mikis. Oikeastaan sinulle kommenttia kirjoittaessani, sain aiheen uuteen bloggaukseen, johon epätoivon vimmassa yritin keksiä aihetta. Aion sen julkaista - se on omistettu sinulle - ihan vaan kiitokseksi kaikesta vaivannäöstäsi.
Siinä ei ole paljon järkeä, mutta tuskin sitä kukaan minulta osaa odottaakaan.
And so applү for homosexual and gaү adult dаting sites without cost
homosexual aոd gay romance at the cost connected with cost-free anɗ like the
aρpreciate in adɗition to romantic endeavors. Members also receive swіnger party
invitations in addition to adսlt dаting services - see.
Well although knows in yօur ոaturе, you hɑve all the luck
to fill yоur.
Feel free to surf to my web blog - best adult dating sites
Ja nyt se sitten katosi...
mutta syntyy uudelleen, joskus.
Lähetä kommentti