18.11.2014

ILOINEN TARINA


Minä ja mieheni Äxä olemme naimisissa. Virallisesti. Emme harrasta avoliittoja. Ne ovat vanhanaikaisia ja mehän olemme nykyihmisiä! Moderneja ja intelligenttejä. Mitkään kiellot ja käskyt eivät meitä pure. Me teemme niin kuin haluamme, hoidamme asiat, tai ehkä jätämme ne mieluummin hoitamatta. 

Meillä on omat systeemit, joiden mukaan elämme. Ja kun me molemmat olemme fiksuja, emme tietenkään tee niistä vaikeita tai muuten hankalia, sehän olisi hullua! Meidän systeemit toimivat.

Aloitetaan aamusta. Tai ehkä sittenkin illasta. Illalla on tapamme mennä nukkumaan. Siinä ei kai ole mitään erikoista. Eikä siinäkään, että nukumme nykyisin vuoteissa. Yritimme kyllä ensin nukkua lattialla, mutta se osoittautui hankalaksi. Löysimme itsemme aamulla milloin mistäkin, kierimme unessa ympäri huonetta, ja kun Äxä eräänä aamuna löysi itsensä pöydän alta ja iski noustessaan päälakensa pöydän pohjaan niin että kumahti ja joutui pitelemään päätään, tuli mieleen että jospa kuitenkin olisi parempi nukkua sängyssä.

On ilo mennä nukkumaan. Kenenkään ei tarvitse käskeä. Ilomielin pyörähdämme illan tullen kumpikin omaan sänkyymme. Ne ovat (tietysti) arkkitehdin suunnittelemia eikä niissä ole laitoja. Miten helppo kierähtää iltaisin peiton alle; ei tarvitse, jos ei halua (tai ole sillä tuulella) riisua vaatteita, muuta kuin kengät ja sukat, sillä onhan ilo herätä kun vaatteet on valmiiksi päällä. Se säästää aikaa. Eikä meidän tarvitse kuluttaa energiaa turhiin sanoihin, ilta- tai aamuloruihin; kyllä ilta ja aamu itse hoitavat tulonsa ja menonsa.

Sängyt olemme sijoittaneet peräkkäin. Ne ovat päädyistä kiinni toisissaan, niin että voi nukkua jalkapohjat vastakkain. On turvallisen tuntuista, kun illalla oikaisee itsensä, suoristaa polvensa ja asettaa kantapäät toisen kantapäihin ja jalkaterät varpaineen toisen jalkapohjia vasten. On kuin kytkisi itsensä voimavirtaan.

Äxän jalkapohjat ovat lämpimät ja turvallisen leveät, minun kylmät ja kapeat, mutta äkkiä se tasaantuu, ja suloinen lämpö alkaa virrata kummankin koko olemukseen, jalkapohjista päälakeen. Oi, että se on ihanaa! Välillä tulee tunne, että olemme kuin kiinnikasvaneet toisiimme. Eikä se ole mitenkään huono tunne.

Joskus unissa saatamme potkia toisiamme, mutta ei se haittaa. Se on vain unta. Ja jos jalat ovat irronneet toisistaan aamulla herätessä, ei sitä kannata surra. Joka tapauksessa kun nousemme sängystä yhtä aikaa tai erikseen, seisomme kumpikin omilla jaloillamme.  

Äxän sänky on seinän kohdalla. Minulla on hyvä tuuri, kun vuoteeni vieressä, seinämällä, sattuu olemaan ikkuna. Pidän ikkunoista erikoisesti. Ja kun tuo ikkuna vuoteeni kohdalla on iso ja korkea, siitä voi katsella kaupungin valoja, ja jos nostaa vähän katsettaan, näkee missä maa ja taivas yhtyvät. Ja jos vielä siitä nostaa  silmäluomiaan, voi nähdä sen osan maailmankaikkeutta,  jonka silmillä voi tavoittaa. Voi katsella tummenevassa avaruudessa, sen alapuolella, rauhallisina lipuvia pilviä tai iltaruskoa, valoisina aikoina. Syksyisin kun alkaa tulla pimeä, voi katsella kuuta ja tähtiä. Talvella jääkukat ikkunalasissa saattavat haitata näkyvyyttä, mutta silloin voi ihailla sitä pitsimäistä siroutta ja jäljittelemätöntä herkkyyttä, joka peittää lasin pintaa sen ulkopuolella.   

Vähän minua surettaa Äxän kohtalo, kun hän joutuu, halusi tai ei, ennen nukahtamistaan tuijottamaan kattoa. Pelkkä sementtiseinä vieressä. Se kiusaa minua. Se ei ole reilua. Olenkin ehdottanut että kuukausittain vaihtaisimme vuoteita, mutta ei. Hän on niin jalomielinen ja hienotunteinen että hän sanoo, ei hätää, seinän vieressä on ihan hyvä olla. Ymmärrän että hän ajattelee minun parasta. Ja onhan se totta. Kyllä katossakin riittää katselemista. Siinä on vaikka minkälaisia läikkiä ja kuvioita, joku halkeamakin. Vanha talo, täynnä kiinnostavia elämänmerkkejä. Ne kuvaavat aikaa ja ihmisiä.

Äxää kiinnostaa ihmiset, niin miehet kuin naiset. Miehet ovat hänelle kavereita joitten kanssa voi jutella. Kaikki miehet, jotka hän tuntee ovat "reiluja jätkiä", hyviä ja päteviä. Mutta naiset? Naisista hän ei halua jutella. Mutta kun pyysin, että sano nyt edes jotain naisistakin, hän sanoi: naiset on hulluja!

Kyllä minä tiedän miksi hän niin sanoo. Ei se minua yllätä. Olen toki huomannut itsekin, että kaikki tuntemani naiset, puhumattakaan niistä, joita en tunne, ovat lätkässä häneen. Ilmaisen asian noin pyöreästi ja rumalla tavalla, sillä asia huolestutti minua, kovasti. Aluksi. Varsinkin kun yksi tuttu nainen, joka on aika erikoinen, mutta muuten laatuunkäypä ihminen, soitti ja sanoi: ”Et sinä Äxää omista!”

Kyllähän se korvaan särähti ja pani miettimään. Ihmettelin, mikä motiivi hänellä oli se sanoa. Totta kai minä tiesin, ja olen aina tiennyt, ettei toista ihmistä voi omistaa. Miksi hänen oli pakko ilmoittaa se juuri minulle? Ja vielä niin epämiellyttävällä ja uhkaavalla äänellä? Mutta ehkä vika olikin vain äänessä.

Nykyisin tiedän ja ymmärrän sen ja paljon muutakin. Mutta miksi olisin huolissani? Eihän minun tarvitse olla! Minullahan on ystäviä, toisia naisia, jotka tietävät aina kaiken. He kyllä pitävät huolen siitä että pysyn asioiden tasalla. Ja minähän pysyn!

Voin täydellä syyllä sanoa: On ihanaa elää kun on ystäviä! Olen kiitollinen heille. He kantavat kaikki huoleni niin suurella antaumuksella ja tosissaan, ettei minun tarvitse uhrata niihin enää ajatustakaan.
Voin elää täysillä elämääni ja nauttia Äxästä ja jokaisesta uudesta päivästä!

Kun tänä aamuna heräsin ja katsoin ikkunasta, ilostuin. Ensi lumi! Yön aikana koko maa oli muuttunut valkoiseksi! Katoillakin oli lunta. Mikä ihana näky!

Tarkemmin katsottuna se saattoi kyllä olla räntää. Oli vielä melko pimeää, mutta kun katsoi kadulla vastatuulessa ja sohjussa sateensuojansa kanssa ponnistelevaa naista, tuli hyvä mieli. Että noin sitä pitää! Rohkeasti vaan eteenpäin oli sää mikä tahansa!

Äxää ei näkynyt. Hän oli mennyt kai töihinsä. Ilmassa oli valmiin kahvin tuoksua. Ja voi miten söpö näky oli keittiön pöydällä! Siinä oli puhtaaksi pesty kahvikuppi ja sen vieressä keitetty kananmuna. Minua varten siihen asetettu. Oli kyllä syytäkin ilahtua.

Oikeastaan huomaan että kaikkein iloisin olen siitä, että olen iloinen!

Vaikka tiedänhän minä, että syvällä pohjamudassa matelee minussa ikäviä ja hyvin surullisia ajatuksia.

Mutta niistä minä en välitä! Madelkoon siellä jos haluavat. Minua ne eivät enää kosketa.

55 kommenttia:

mikis kirjoitti...

Voi että mua naurattaa tää juttu... siis.
(pyyhkii kyyneleitä pois silmistään)

Kivaa että olet oikeasti "Tomera Ämmä"; meidän kaikkien pitää vaalia untamme kuin kissanpoikasta. Siitä huolimatta me - oltiin sukupuoltamme mitä tahansamme - odotamme että "toisen" varpaat välillä värähtelisivät... (Ja sit se kömpisi mun päälle/alle/sivulle tai ainakin jonnekin.) Olen, muistaakseni, sanonut Sinulle - oi kaktuskukkaseni - että Sinulla on ihana aviomies. Ja jos jotain osaisin kadehtia, kadehtisin ehkä häntä.

Ps. Kerran yritin saada unta semmoisessa huoneessa jonka kattoon oli joku lätkäissyt välkehtivän tähtitaivaan. Se oli, ihan totta, melkein 1:1 kuin Linnuratamme. En saanut unta kun tuijottelin sitä aamun asti, mietin asioita, etenkin semmoisia ,mitä yleensä ei mieleen tule.

Aamulla mulla oli aika ärtynyt olo. (Olin kuin koira jolta hammaslääkäri oli ottanut purulelun pois.)

Ps. Skibotenissa kävin kerran kahvilassa ja join kahvin ja söin kääretortun. Ei siinä mitään. Mutta vähän minä ihmettelin kun se myyjä, palmikkotukkainen maskuliini, ei osannut puhua kuin saksaa? .. No, kun Skibotenissa (jossa äidinkieli on norski tai suomi) niin ei kai sillä sitten väliä ole/ollut. Etenkin kun se oli paikkakunnan ainoa kahvila.

Pss. Tultiin sinne Tarjan kanssa (Tarjan kaa) teitä jotka nuolivat Barentsin merta, tai Jäämerta. Hitsi, kun matkalla tuuli. Mulla oli Punto Fiat, sellainen pikkainen auto mutta korkea, se meinasi koko ajan kellahtaa kyljelleen. Kyllä tuuli! 12 bofordia. Meikäläinenkin kun meni kuselle siihen tunturin rinteeseen niin koko ajan piti kiinni pitää varvuista (toisella kädellä) että olisi pysynyt pystyssä. Muuten ei muuten olisi pysynyt. Tarja - ja tää on totta - meni sinne pissimään kans ja kun se pyllisti, niin tuuli otti siihen kiinni niin että sehän rupes pyörimään sitä rinnettä alas kuin lumipallo! - - Hitsi kun se, vähän kolhiintuneena ja tahriintuneena, kömpi mun autolleni niin se sanoi "voi kauhistus, huh huh, kun oli kamala tuulenmyrsky.. äläkä ny hihitä siinä koko aikaa... vai oliko se susta muka kivaa että mää pyörin siinä rinnettä alas..?"

Ei tietenkään, rakkaani, sanoin.

Ps. Minusta naiset ovat jo sinällään liikuttavan näköisiä kun pissaavat. En minä sitä odota että He sen tehtyään pyörivät 10 kertaa itsensä ympäri. - Semmote on liioittelua.

Liisu kirjoitti...

Tuon kommenttisi, mikis, minä paan talteen jos tulee pissaamis-tai muita vaikeuksia. Mutta ennen kaikkea luen sitä silloin kun olen huonolla tuulella. Se varmasti auttaa.

Olen minäkin käynyt kerran niissä maisemissa, mutta harmi, kun ei pissattanut. Siellä tuuli tosi kovaa,

Kolehmainen kirjoitti...

Et varmaan Liisu ylläty, jos sanon, että pikku tarinassasi oli ihan pikkuruisen verran mikismäisiä vaikutteita. Ei sevväliä! Juttu oli niin hauska, että luin sen kahteen kertaan. Halusin myös varmistaa, ettei tekstiin ole kätketty salaisia murheita tai jotain sellaisia outoja vertauskuvia. En löytänyt. Aion olla hyvällä tuulella koko illan.

Liisu kirjoitti...

Kolehmainen, ihailen mikiksen juttuja, totta kai ne on voineet alitajuntaan vaikuttaa, tietämättäni.
Mutta joku sanoi kerran kommentissaan (oiskohan ollut juuri mikis) että miks sä Liisu kirjoitat aina niin ikäviä (surullisia) juttuja. Mä itsekin huomasin sen, ja ajattelin, että nyt kyllä heitän huolet nurkkaan ja teen oikein iloisen jutun.

Tämän iloisempaan en pystynyt. Vaikka aihetta olisi ehkä ollut.

Oon tuntenut viime päivinä ihan mahtavaa iloa, ja kun olin äsken kaksissa avajaisissa tutustuin siellä kahteen ihanaan ihmiseen, joista aiemmin olin tiennyt vain nimen. Oli kiva sanoa, että kas vaan, nimen takaa
paljastui oikea ihminen!

Taitelijat olivat eri puolilta Suomea, heitä en tuntenut edes nimeltä. Mutta jutellessani heidän kanssaan huomasin, että hekin kaikki olivat tosi mukavia.

Kolehmainen, sinäkin olet kiva! Kiitos kun kommentoit.

mikis kirjoitti...

Kyllä minua saa matkia!

(sanoo mikis)
Itekin koko ajan matkin itseäni.

mikis kirjoitti...

Kyllä se on niin - muuttuu yht'äkkiä sovinistikoksi, että jos tavara (hyvä tawara) pyörii tunturinnettä alas, niin... entäs sitten? Mitä sille mahtaa?

Kyllä minä tätäkin ajattelin. (Koska olen lukenut Kafkaa. Ja Turun Sanomia. Se on sama asia.)

mikis kirjoitti...

Mutta siitä minä Liisu tykkään (käärii mustekalamaiset kädet ympärillesi) että olet ollut Airistolla. Se on kiva maisema. Itse olen ollut siellä aina. myös talvella kun siellä ei ollut ketään muuta; valehtelisin jos väittäisin että en pelännyt. (Kyllä mä pelkäsin.) Aallot löivät rantaan aina samaan tahtiin... se ensin lohdutti ja sitten peloitti. Olin yksin, olin todella yksin, ei meren äänet (niin kuin ennen) olleet mulle enää ystävällisiä ääniä, Aloin pelätä, pelkään hyvin vähänn mitää, Airistolla aloin pelätä. - Lähdin pois.

Liisu kirjoitti...

Mikis, sinua on kyllä vaikea matkia, en millään saa, vaikka yrittäisin, niin rentoa otetta kuin sinun jutuissasi, siksi minun on kai tyydyttävä omaan jäykähköön muotoiluuni, josta lentoon pääsy on vaikeahkoa ja tarvitsee pitkän kiitoradan.

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti se moderni sekä Intellektuelli (osaa selittää minkä tahansa miksi tahansa, mutta itse hän on vasta aikeissa tehdä jotain.)ymmärtää olevansa vain tavallinen kuolevainen. Onni saattaa lipua ohitse kun hifistelee olemattomia.
- neliö

Anonyymi kirjoitti...

...???

- kulmio

Anonyymi kirjoitti...

Intellektuellin määritelmä on tuommoinen. Intellektuelli osaa selittää, mutta toimiminen on vähän vaiheessa. Ja ei se hyvä tavara minnekään mäkeä alas pyöri tuulisenakaan päivänä. Ainakin tuolissa se pysyy mukavasti näköetäisyydellä. Mutta en tohdi tavaraksi ketään alentaa, varsinkaan viisasta ihmistä.
-neliö

Anonyymi kirjoitti...


Tosikoille sopii tämä laulu:

http://www.youtube.com/watch?v=7GPNFplz0YI

- vinoneliö

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi en ole tosikko ;)
-neliö

Anonyymi kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=uY4Iu5r9Bxc
-neliö

Anonyymi kirjoitti...

Hianoa, Neliö!
Sinussa on särmää!

Ihan oikeasti näin on.


ps. mutta yhden neuvon minä sinulle annan, arvaa minkä?

Älä ala mun kanssa vittuilemaan. Siinä jäät kyllä kolmanneksi. - Sitäpaitsi olen voittanut pronssia Pohjois-Pirkanmaan kansallisissa kisoissa moukarinheitossa juniorijen sarjassa v. 1936. Se oli olympiavuosi. (Ja hyvä omenavuosikin, ei ollut valittamista.) Meitä oli kaksi kilpailijaa siinä minun sarjassani.

- kuuskulmio

Anonyymi kirjoitti...

Vai oikein moukarimiehiä. Miksikäs en saa vittuilla, vaikka jäisin kolmanneksi? Höpsispöpsis.
-neliö

Anonyymi kirjoitti...

No saat sinä kun noin kiltisti pyysit. nöpönasu.

- suunnikas

Anonyymi kirjoitti...

Naisetkin ovat muuten, entistä enemmän, alkaneet nykyisin harrastaa moukarin heittoa. Saattaisi sopia sinullekin? Tosin mielikuvissani olet (vähän) alle 50 -kg, 89-50-89. Eli voi käydä niin että kun aikasi pyörit siinä moukarihäkissä, niin singahdatkin itse sieltä nurmikentän pintaan. Noin 50 metrin päähän. - Kyllä yleisurheilun katsojat sanoisivat kuorona "OHOH OHH".

- jakoviiva

Anonyymi kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=-V4llOjug_Q&feature=player_detailpage
-neliö

Anonyymi kirjoitti...

Epävarmat ihmiset aina uhoavat - tylsää!
-jalkapallo

Anonyymi kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=XcVBW9JMYdQ
-moukari

Anonyymi kirjoitti...

Mitäs sitten uhoat.

- käsipallo

Anonyymi kirjoitti...

Itse olet tylsä. Olet Salamanteri.

- vesipallo

Anonyymi kirjoitti...

???????????????????

- kuumailmapallo

Anonyymi kirjoitti...

Vesilisko? Uimamaisteri!
-heliumpallo

martin latimeri kirjoitti...

Hyvä mukava lukea, sanon vaan elon letkeillä aaloilla, me nukutaa latialla kun minun on joka tunti käänettävä kylkeä kun lonkkaan koskee ja akka herää ja sanoo, että nyt mennään na pool'nukkumaan ja me sitten taas olla napool. Hyvä että on lukea muistakin letkeilystä, hyvä joo sellaitta pataa

isopeikko kirjoitti...

Tämä hyväntuulinen tarina on maalattu samoilla sävyillä kuin muutkin Liisun tarinat. Käsiala näkyy ja ääni kuuluu :) Peikkopa luulee, että Liisu pystyy kirjoittamaan vaikka mitä, jos niin päättää. Vaikka taikasankarista, joka etsii hiirenvillasukkia auringonsädetarhasta. Tai vaikka mistä :)

Liisu kirjoitti...


Hei, kaikki anonyymit (puolikkaat ja halkonaiset, monikulmiot ja suunnikkaat)! Olitte yhtenä kokonaisuutena kertaustunti geometriasta, joka on oma maailmansa.
Mutta melkein arvaan kuka vaihtaa vaatteita, ja on matkalla luvattuun iloisuuteen.

Tämä juttu on väärin otsikoitu. "Iloinen tarina".

Ei tää pelkkä tarina ole, tässä on enemmän kuin puolet totta.

ILOINEN = totta (ainakin yrittää olla)
TARINA = kertomus todellisuudesta, jota on käännelty positiivisempaan suuntaan! = pyrkimys pois ikävistä asioista = katsoa asioita iloisemmasta näkökulmasta.

Liisu kirjoitti...

martin latimerijoo, kyllä lattialla on parempi nukkua, ainoa joka estää on se, että siinä helposti kolhii itseään.
Hyvä puoli on se, ettei ole sängystä putoamisen vaaraa.

Yritin käydä sun blogiasi kurkkaamassa, mutten päässyt eteistä kauemmaksi.

Liisu kirjoitti...

isopeikko,
vai että hiirenvillasukkia auringonsädetarhasta?

Onpa haastava otsikko! Tulisikohan siitä tarina kun unohdin toisen villasukkani taloyhtiön saunaan, toinen oli jalassa ja huomasin sen vasta kotona, kun miestenvuoro oli jo alkanut?

Mutta oikeastaan taisin sen tarinan tuossa äsken jo kertoa. Tarpeeksi lyhyt ja mahdollisimman niukkasanainen se ainakin on.

Olin eilen = Oopperatalossa. Siellä esitettiin kaksi oopperaa samalla kertaa.
Ne olivat molemmat lyhyitä. Mutta yhdessä ne muodostivat ihan tarpeeksi pitkän esityksen.
Sama tarina kahdella eri tavalla. (Viitta & Pajatso)

Musiikki oli mahtavaa kummassakin. Vanhoja mestareita molemmat säveltäjät, Giacomo Puccini ja Ruggero Leoncavallo.

Jos naiset ovat hulluja, kyllä miehetkin ovat. Tämä määritelmä pitää yhtä myös eläinmaailmassa. Mitenkähän kasvit? Onkohan siellä hulluja kasveja? (no ainakin hulluruoho!)

Anonyymi kirjoitti...

Lunta sataa
pehmeää hiljaisuutta.
Laitoin kynttilän palamaan.
Ilo.
- Schlüsselblume

Anonyymi kirjoitti...

Irrationaalinen auktoriteettius - arvomaailma?????? Kasvimaailman hulluruoho? Eläinmaailman ihminen?
- No höh ;)

Liisu kirjoitti...

Anonyymi Schlüsselblume & No höh

Ei pala kynttilä ei. Kattolampusta 2 palaa 5:stä. Kadulta kuuluu autojen ääniä, joku kimeä ihmisääni joukossa. (Ikkuna on raollaan, täällä on kuuma.)

Olotila kohtalainen. Olen yksin kotona. Hiljaista. Äsken ryyppäsin kupin kahvia kaurakeksin kera. Eilen oli eri meininki. Illalla pikkutarjottimella muki kahvia+ leivos + suippolasillinen kermalikööriä (tämä tarjottiin oopperatalossa väliajalla). Kaiholla muistelen, kyynel silmässä.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä
taide on.
- musiikki

Liisu kirjoitti...

Anonyymi

Musiikki ja kirjat, niin ja tietysti kuvataide, siinä elintarpeita mielelle.

Mitä ruumis= keho kaipaa: liikuntaa, lepoa ja terveellistä ruokaa. Unta.

Hjalmar kirjoitti...

Sopivasti ironinen, hauska. Kuin olisi mielessään nähnyt kaksi unien maailmassa vaeltelevaa kirkasta henkiolentoa ja kuullut niiden puhuvan kaukaisuudessa, sanoista kuitenkin selvää saamatta. Kerrontasi on, kuten aina, vaivattoman oloista - siitä juuri tuntee hyvän kirjoittajan.

Liisu kirjoitti...

Hjalmar, iloinen yllätys nähdä sinut täällä! On ollut ikävä juttujasi, jotka ovat olleet mielestäni parhaita, joita netissä on saanut lukea. Lyhyitä, tiiviitä, ja aina niissä on ollut "se jokin", johon kaikki on huipentunut. Jäljittelemättömiä tarinoita, aivan upeita.

Kävin kerran katsomassa, mutta kaikki systeemit oli siellä niin muuttuneet, etten osannut tehdä muuta kuin ihmetellä.
(Siltä tuntuu kun putoaa kelkasta.)

Tuo sinun kommenttisi on hieno. Hienompi kuin juttu, josta se on kirjoitettu. :) Kiitos siitä!

mikis kirjoitti...

Liisu se on kiva!
Kun talvi tulee ja alkaa sataa märkää lunta, Liisu menee Ison Kiven taa ja alkaa keittää siellä puuroo. Sinne me nuoret ja hilpeät leppäkertut lennämme. Tykkäämme kovasti puurosta! Toiset meistä, kuten esim. minä, otamme ensin aurinkoklasit pois silmiltämme. Vasta sitten alamme ahmia.

Ps. Kiltti Kolehmainen. Jos löydät tästä kommentista jotain "piiloteltuja takaa-ajatuksia", on se kyllä kummallista. Itse kun en mitään sellaista mielestäni sinne ole pannut.

Liisu on kiva!

Liisu kirjoitti...

Lennä lennä leppäkerttu ison kiven juureen. Kukas muu kuin mikis siellä keittää hyvää tattaripuuroo!

Kiva kun kävit! (mutta sanopa minulle onko Kolehmainen van Vaari. Olen niin huolissani hänestä. Jos se on paha sanoa niin ei tarvi. Iines vihjaisi, että hän olisi ikkunaiineksessä. Et se sinä voi olla? Epäilen nyt kaikkia.) Tai olkoon kuka hyvänsä pidetään hänelle peukkua. Se auttaa, joukovoima. Tekee mielen hilpeäksi. Panit kyllä parastasi, kun kävin lukemassa (minua ainakin nauratti se sinun juttusi). Hyvä mieli on aina hyväksi. Kumma, kun aina pitää olla ikäviä asioita, Se on kai ihmisten kohtalo. Mutta miksi?

mikis kirjoitti...

van Vaari on herra Kolehmainen. En tosin tunne heistä kumpaakaan. Äh! van Vaari on Kolehmainen! Hieno ihmisenä, kirjoittajana vielä parempi, minä rakastan häntä.

Toivon, mitä toivon. Toivottavasti toiveeni toteutuu!

mikis kirjoitti...

Noista takaa-ajatuksista, ja sellaisesta ... kröh kröh ... (köhii kurkkuaan, taitaa tulla lenssu) niin muistathan Liisu kun viimeksi tavattiin Riihimäellä (vai oliko se Hyvinkäällä?) että lupasit ettei kerrota tästä kellekkään muulle? Sinä et Kipparillesi ja minä en, tuota noin, Tarjalle? - Hauskaahan meillä oli vaikka kaikkea en kyllä enää muista, harmi. Mutta sen minä muistan että hotellihuoneemme (mehän yövyimme samassa huoneessa kun kaksi yhdenhengen huonetta olisi ollut niin kallis!) niin... mitä mun pitikään sanoa? ai, niin... niin se sängyn patja oli perkeleen kova. - Olikohan se täynnä kuolleita Coccinellideita?


Ps. Siis onhan sun äijäs (edelleen?) yhtä huumorintajuinen kuin sinä? Jos ei nimittäin ole niin sittenhän tässä ei ole yhtään mitään kivaa.

Pss. Perämiehelle kans Terkkuja!

Liisu kirjoitti...

Kyllä on, huumorintajuinen, kippari! Nauraa hihittää hirveästi. Nyt se katsoo Kaisa Mäkäräistä, ai niin, Kaisa tulee vasta 15.45 (muistaakseni), Kaisaa pitäsi minunkin katsoa, kun se on sukulainen, ampuu hyvin niin että musta muuttuu valkeaksi, vai oliko se toisinpäin. Jos Kaisa ampuu ohi, silloin ei kipparia naurata. Silloin se itkee. Hermoherkkä kun on.

Mutta Perämiehellä on aina kiire, se ei paljon ääneen naura, mutta hymyilee kyllä herkästi. Ulkona sataa lunta . Palelee. Olikohan siellä hotellihuoneessa lämmin? Muistatko? Siitä on niin pitkä viime kerrasta, on voinut patterit jo jäähtyä. Ja kuinka erottaisin Hyvinkään Riihimäestä, kun en erota edes Rotterdamia Amsterdamista ja ne on kuule aika isoja kaupunkeja!

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=3bldULQMhn4

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=yBnZkQQHfR4&feature=player_detailpage

Liisu kirjoitti...

Hei, Anonyymi! Molemmat videot katsottu, hauskoja ovat. Kiitos!

Täällä näyttää muodot muuttuneet, ei oo ainakaan itse ennen tarvinnut kirjautua sisään. Ainakin yksi vastauskommentti lensi vikaan ja katosi. JA vaikeuksia oli tämänkin kanssa. Saa nähdä tuleeko, tai lähteekö?

Lentelevät kuin leppäkertut nää viestit, hämmästyin. Kun tuossa alemmassa videossa lenteli myös kaikenmaailman mönkijöitä, myös itikoita ja leppäkerttuja. Tuossa ensimmäisessä syötiin, syötiin, kaikilla oli nälkä. Hämähäkki vai lukkiko se pitkäkoipinen on mulle tuttu eläin.Mä oon joskus tappanutkin semmoisen (kun pelkään niitä). Se on siis niinkuin siellä Amerikoissa. Poliisit ampuvat mustia nuorukaisia (pelkäävät niitä?). Ei sillä hämähäkilläkään ollut pyssyä. Ei niillä muillakaan (esim. kärpäsillä ja itikoilla ole ollut asetta. Ja minä sen kun olen paukutellut niitä kylmäverisesti, murhaaja hhyi!

Äänimusiikkia osaa tehdä eläimet ja ihmiset. Tänään täällä tuulikin ULVOI!

Liisu kirjoitti...

PS. Ei se Kaisa turhaan hiihtänyt (se Kainuun työttö, sukulainen, asuu nyt jossain muualla). Ai että me ollaan siitä ylpeitä! Minäkin hypin ilmaan ja otin tanssiaskelia, vaikken yleensä edes katso urheiluohjelmia.

Liisu kirjoitti...

Ja nyt taas hämmästys. Ei tarvinnutkaan enää kirjoittaa numeroita eikä muita merkkejä.

Lohdullista. Jos minä muutan usein mieltäni, niin että siitä päästään moittimaan, niin muuttaa googlekin, näköjään.

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=I5UBikauIQM

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=Xpa8Vo370_Q

Anonyymi kirjoitti...

Nuo lyhyet filmit sisältävät hyvyyttä ja viisautta. Unohda kuitenkin se uskonnollisuus - siitä ei ole kyse. Ehkä jo viksuunnuit :)
- ötökkä

Liisu kirjoitti...

Anonyymi, ötökkä?, olet nähnyt vaivaa lähettäessäsi nuo videot, joista toinen ei auennut koneellani. Kiitos!

Oletko sama anonyymi, jolle kirjoitin kirjeen joku aika sitten?

Olet mielenkiintoinen persoona, voisit esiintyä omalla nimelläsi.

Mitä mahdat tarkoittaa uskonnollisuudella? En ymmärtänyt.

Anonyymi kirjoitti...

Sitä, että ei kannata lähteä mukaan mihinkään joukkioihin - ideologioihin, on mentävä umpihankea myöten. Leiki ja etsi pehmeitä tunteita katsomalla, muutoin olet kivipaasi.

Liisu kirjoitti...

Kiitos neuvoista! Arvostan, mutten kuulu oikein mihinkään aktiivisesti ja lumihangessa ei voi toistaiseksi ainakaan täällä Etelä-Suomessa rämpiä. Tunteita voi ehkä pehmentää, mut kun mulla on ne niin herkässä, että valuvat silmistä ulos.

Niin ja tuo kivipaasi. Kuullostaa todella pahalta. Mutta esim. Paasikiven patsas on kaksi kivipaasta vastakkain, eli nimessä yksi ja sen lisäksi vielä 2 muuta. Mahtaa hän kärsiä niiden painosta.

Nuo neuvosi ovat siis periaatteessa hyviä, mutta vaikeita toteuttaa.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, mutta hyvyys aukaisee sielua. Kivipaasi nyt on vain synonyymi valjuudelle, mielen tylsistymiselle ja ilkeydelle. Sinulla kun on liikaa rahaa ja tietoa on silloin tuo kivipaasihomma lähes vääjäämätöntä. Unessa sellainen jättiläinen minulle tuon neuvon kertoi, siis tuosta hyvyydestä. Pitäisi kuulemma kokea iloa, katsoa lapsenomaisesti kaikkea koskettavaa ja kaunista. Ihan sillä tavoin hykerrellä tunteessa. Unessa koin sen sielun avautumisen. Se jättiläinen kantoi kädessään tainta. Koska olet niin ilkeä, herttainen ja konstikas, kerron tämän sinulle. Toki mielenkiinnolla myös katson, että mihin suuntaan alat pääkopassasi taas huristella.
- kaava

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkea hyvää toivontan sinulle. Unohda nuo minun mahdottomat höpötykset. Hyvästi.

Kuu valaisi polkua.
Metsän syli.